tiistai 30. kesäkuuta 2015

kesäkuu








Alkukesän kauneus on pakahduttanut, ja jos kesäkuuta kuvailisi yhdellä sanalla niin se sana voisi olla viinitermi täyteläinen. Kesäkuussa on ollut jos jonkinlaista menoa ja reissua ja tekemistä ja aika on kiitänyt huimaa vauhtia, kun on koko ajan ollut niin kivaa. On ollut paljon lempikukkia ja niiden tuoksua, niin paljon että oikein harmitti kun kaikkien pitää kukkia samaan aikaan eikä ennätä nauttia yhdestä kukasta kerrallaan. On ollut leiri, jonka ohjelmasta vastasin ja jonka lähellä oli mahtava näköala, on ollut suunnistusta ja onnistunut jukola ja suunnistuskoulua, on ollut töitä; sellaisia jotka tuntuvat työltä ja myös niitä jotka eivät tunnu. Juhannuksen teemana oli ruoka ja rentoilu. On ollut hyviä kirjoja ja monta hyvää kirjastoreissua. On ollut hienoja ja haikeita hetkiä, ja sellainen on varmasti edessä myös huomenna. Eilen ja tänään on ollut ihan loistavia hetkiä: eilen oltiin piknikilla Alppipuiston kallioilla herkkueväin ja shamppanjalla varustautuneena ja oli kivoja kavereita ja kesä niin kaunis. Tänään taas lähdin iltarasteille, matkalla satoi kaatamalla enkä jotenkin olisi jaksanut lähteä metsään mutta kesäsade oli lämmin ja sateella suunnistus sujui loistavasti.

Toivon myös heinäkuun olevan täyteläinen.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

vihreän keskellä










Toukokuu, lempikuukauteni. Siihen on mahtunut vaikka mitä lempitekemisiä: suunnistusta, leipomista, metsässä haahuilua, juhlien järjestämistä, Tartossa kävelemistä. Ja mikä toukokuussa on niin parasta: valkovuokot, sinivuokot, hiirenkorvat, valoisat aamut ja illat, kukkivat puut, iloiset ihmiset, synttärit ja se, että koko kesä on edessä. Kevään tuoksu.

Synttärinäni sain valmiiksi piknikpeiton, ja se otettiin heti mukaan kun lähdettiin katsomaan kirsikankukkia. Päältä peitto on tilkkuja ja alla on vanhaa fleecehuopaa. Tähän oli alunperin vähän erilainen visio mutta toimii sen noinkin ja käytän sen toisen idean sitten toiste. 

Tänä keväänä olen päättänyt, että minulla ei ole kiire. Ei mihinkään.Joku voisi kutsua tätäkin viikkoa kiireiseksi, kun on töitä ja monta lukematonta tenttikirjaa ja junailua paikasta toiseen ja valmisteluja viikonlopun hassua reissua varten ja kesäleirin suunnittelua, mutta ei, minulla ei ole kiire, joskus on vaan enemmän asioita tehtävänä. Aina on aikaa mennä metsään, sillä siitä tulee parempi mieli ja asioiden tekeminen sujuu sen jälkeen paljon joutuisammin, ja aina on aikaa nähdä kavereita, jos niin haluaa. Kiire on hassu sana ja sitä viljellään mielestäni ihan liikaa.

torstai 30. huhtikuuta 2015

minä ja keltainen

Keltainen on minun voimavärini. Haluan vähän avata suhdettani keltaiseen, kuvituksena keltaisia löytöjä viime viikoilta.

Ollaan oltu kavereita keltaisen kanssa varmaan aina. Pitkään harmittelin sitä, että keltaisia vaatteita oli tosi vaikea löytää, ainoat vaihtoehdot tuntuivat olevan pastellinen tai sitruunankeltainen, kun minulle sopiva keltainen on kirkas, voimakas, lämmin ja vähän jopa oranssihtava. Neljä vuotta sitten ostin kalliin talvitakkini täysin heräteostoksena, kun näin kaupan ohi kävellessä jotain keltaista; ensimmäinen keltainen talvitakki ikinä. Se oli siihen astisen elämäni toiseksi kallein ostos, mutta erittäin hyvä sellainen sillä se on värillään ja käytännöllisyydellään ilahduttanut jo neljä takkikautta.

Jo lapsuudesta tutun mallisia henkareita Kontista ja Fidasta, yhteensä 0,85e.

Se keltainen takki taisi olla alkusoittoa, sillä sen jälkeen keltaisten vaatteiden ja muidenkin asioiden saaminen on muuttunut paljon helpommaksi. Ja juuri sitä minulle oikeaa keltaistakin on alkanut kaupoissa näkemään. Mutta keltainen takki tuntuu yhä välillä melkein huutomerkiltä, kun harmaana aamuna astun junasta mustatakkisten ihmisten mereen. Mutta minut on ainakin helppo löytää ihmisten joukosta. 

Pöytäliina kotikulmien Manna-kirppikseltä.

Kotona on paljon keltaista: lakanoita, pöytäliinoja, astioita, purkkeja, lankaa, kaikenlaista. Jossain vaiheessa taisin ihan kunnolla hamstrata lankaa tai kangasta, jos jostain vain ikinä löytyi oikeaa sävyä. Nyt keltaisen statuksen noustua ei enää tarvitse, luotan että keltaista löytyy vielä huomennakin.

Enemmänkin oranssi kangas Maunulan Fidan mylläkkäpäiviltä, jonne eksyin ihan vahingossa lenkkeillessäni Keskuspuistossa.

Haaveilen keltaisesta seinästä kotiin. Vielä täällä se ei ole mahdollista, mutta ehkä lähitulevaisuudessa. Joku ihanan aurinkoinen tapetti, jota voi pysähtyä katsomaan ja joka tuo auringon koko huoneeseen ja mieleen. Vielä en tiedä mikä se olisi, mutta aika näyttää.

Pieniä kukkatyynyliinoja Lahden Kissankulmasta, 0,8e. Kivaa trikoota Eurokankaasta ja pussilakana Launeelta.
 
Kotitaloni on väriltään keltainen, ja sen pihalla olen jo pienenä keinunut keltaisessa keinussa, jalassa keltaiset kumisaappaat ja kaulassa keltaiset helmet. Eilisen pitkän reissupäivän kuljin keltaisessa takisssa ja tennareissa, takin alla keltainen neule ja kaulassa itse tehty keltainen Baktus. Mitä sitä hyvää väriä vaihtamaan, keltainen on ja pysyy.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

kehittymistä



Tein korin t-paidoista. Ne olivat jo niin reikäisiä, että meinasin leikata ne räteiksi, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin ja hautasin ne siivouskaapin uumeniin. Noin vuoden päästä kaivoin ne esiin ja näytin saksia ja virkkuukoukkua. Tuli kori kylpyhuoneeseen, pitämään puteleita järjestyksessä. Kului neljä t-paitaa eikä tarvinnutkaan mennä ostamaan kallista kudetta virkkauskokeiluun.


Viime päivinä on vähän väsyttänyt ja monta kertaa olen nukahtanut sänkyyn kissa kainalossa ja tenttikirja kädessä. Tunnin päästä alkaa yksi tentti, seuraava on huomenna ja sitten saakin hetkeksi hengähtää ja nukkua ilman kirjoja.

Olen huomannut kehittyneeni tenttiinluvussa paljon parin viime vuoden aikana, ja siitä pääseekin sopivalla aasinsillalla muuhunkin kehittymiseen, jota on tapahtunut esimerkiksi leipomisen saralla. Ensimmäisten ja toisten macaronien välillä on jonkinmoinen ero ;)



Sekalaisten aatosten kera toivotan kaunista päivää!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

onnen hetkiä



 
Keskiviikko toi mukanaan pettymyksen, kun yksi suunnitelma kaatui kokonaan, mutta loppuviikosta ei harmittanut enää ja nyt tilalle on tullut jo parempia juttuja. Perjantain sain viettää kokonaan yksikseni rakkaassa isossa kotitalossa ja jotenkin tuntui niin hyvältä, kun oli hiljaista ja paljon tilaa ympärillä. Illalla heitin pienen työkeikan mukavien ihmisten parissa, ihastelin hetken auringonlaskun värejä ja sitten palasin neulomaan lahjahuivia, joka oli määrä lahjoittaa syntymäpäiväsankarille seuraavana iltapäivänä. Keskiyöhön meni, mutta huivi tuli valmiiksi ja pääsi pingottumaan.



Aamulla oli edelleen ihan loistava meininki, ja auringon innoittamana menin aamiaispiknikille aitanrappuselle. Mukaan (vielä kunnon kokoinen eikä mikään tabloidi) sanomalehti, banaanilettuja, teetä ja mehua. Hiljainen maisema ja lämmin aurinko, en olisi halunnnut olla missään muuallla.

Ei siihen kuitenkaan voinut koko päiväksi jäädä, kun piti lähteä kohti Helsinkiä ja juhlia. Ensin kuitenkin otin jo kuivuneen huivin mukaan ja kiipesin kameran kanssa kalliolle.



Eilisen sankari ihasteli syksyllä juhlissa valkoista huiviani, ja sanoi että oranssina se sopisi hänelle oikein hyvin ja mitä sellainen maksaisi. En halua hinnoitella neulomistani tai neuloa tilauksesta (lähimpiä tyyppejä lukuunottamatta) mutta lahjaksi ja yllätykseksi sitäkin mieluummin. Onneksi tuli juhlat näin pian, niin oli vielä toive muistissa.Huivi on neulottu kahden ihmisen voimin yhteiseksi lahjaksi, ja näiden ennakkotietojen perusteella pitäisi olla mieluinen. Ja ainakin oli hyvät juhlat.



malli: Shetland triangle, kirjasta Wrap style
lanka: Teetee Elegant 42g
puikot: 4,5mm

perjantai 3. huhtikuuta 2015

madli ja kevään väri


Sain valmiiksi jotain suurta ja pitkään kesken ollutta.


Kesäkuussa 2008 äiti toi minulle ison kasan lankaa tuliaiseksi Skotlannista, joukossa kaksi kerää Rowanin Kid Silk Hazea. Kesällä 2012 aloin neuloa niistä huivia ja hain jossain vaiheessa vielä yhden täydennyskerän Menitasta. Tammikuussa 2013 meinasin unohtaa kässäpussin huiveineen Varsovassa bussiin, jossa olin matkustanut edelliset 17 tuntia ja joka oli matkalla Saksaan, viime hetkellä muistin pussin penkin alta ja saatoin vähän tunkea ihmisten välistä. Uudenvuodenpäivänä 2015 otin kunnon spurtin huivin neuomisessa, ja maaliskuussa viimein tuli valmista.

 
Ohje on kirjasta Pitsihuivit neuloen, mallin nimi on Madli. Välillä oli hauska neuloa, mutta aika suuren osan ajasta kuvio tuntui liian tylsältä mutta kuitenkin liikaa keskittymistä vaativalta joka kuudes kerros toistuvine nyppyineen. Siksi varmaan kesti niin kauan. Mutta nyt on valmista ja höyhenenkevyttä, kaksimetrinen huivi painaa vaivaiset 70 grammaa.


Jossain vaiheessa ajattelin, että tämä huivi olisi niin täydellistä kuvata juuri puhjenneiden hiirenkorvien seurassa, mutta en jaksanut odottaa niin kauan, lumi käy yhtä hyvin. 


Edelleen odottelen jännittäviä tietoja, palaamisiin.

P.S. Elämä on ollut viime aikoina aika huisia, varsinkin tänään kun alkoi suunnistuskausi!

torstai 12. maaliskuuta 2015

jämälangoista



Vielä viikko sitten kotona oli tälläinen maisema. Päivisin tuli lunta, iltaisin kävin hihtämässä. Maanantaina taisi tulla talven viimeinen hiihto, sillä sunnuntain aurinko oli tuonut pururadan lumen alta esiin.  Mutta antaa kevään tulla, se jo tuoksui Keravanjoen varrella, jossa tänä aamuna kävin lenkkeilemässä.

Minulla on jo muutaman vuoden ollut käynnissä lankavaraston pienennys, ja nyt olen käytellyt loppuun pieniä jämäkeriä. On hauska sommitella värejä ja eri materiaaleja ja paksuuksia, ja lopputuloksista tulee ainakin uniikkeja. Itse asiassa kokonaiset kerät tuppaavat jumiutumaan varastoon ennemmin kuin jämälangat, sillä kokonaisia keriä ei jotenkin uskalla yhdistellä yhtä luovasti kuin jämiä.

Veljentytön edelliset sukat alkoivat olla pienet, joten uusille oli ihan oikea tarve. Yhdistelin kahta 7 veikkaa sekä kaksinkertaisena ohutta merinoa, ja väriyhdistelmästä tuli aika vinkeä. Sain käytettyä loppuun kolme pientä kerää ja sukkien kokokin osui ihan nappiin.



Virkkasin toisenkin rätin puuvilla- ja bambujämistä ja monta pientä kerää muutti muotoaan. Aloitin jo kolmannenkin, yritän päästä eroon noista kaikista pikkunöttösistä.

 
Ja nyt voi ainakin sanoa, että olen ajoissa joululahjojen kanssa, sillä aloitin sukat eräälle värikkäälle tyypille.


tiistai 24. helmikuuta 2015

neula, koukku ja kirpputori





Ompelin taas yhden muovitetun pussukan, tällä kertaa lahjaksi. Yksi tuttu kertoi tarinan naapurinsa kadonneesta meikkipussista, joka oli tehty kettukarkkipapereista, ja että kuinka sellainen olisi kiva. Askartelulaatikkoon on jemmattu kettukarkkipapereita vuosien takaa, ja niistä syntyi äkkiä pussi. Vetoketju ei asettunut ihan kauneimmalla tavalla, mutta mitä siitä kun sai toisen kasvot riemastumaan. Toisten ilahduttaminen on sitten kivaa, ja vastavuoroisesti sain sitten myös itse ilahtua Finlandiahiihdon viimeisillä kilometreillä, kun metsässä oli yllärinä kannustusjoukko. Kyllä tuntui kivalta, kun takana oli jo reilut 40 kilometriä ja maaliin vielä jonkin verran matkaa. 


Viime viikolla olin huojentunut ohi olevasta tentistä, ja teki mieli tehdä jotain värikästä.Virkkasin siis rätin. Kaivoin jämälankalaatikosta kaikki pienet puuvilla- ja bambukerät,katselin niitä vähän aikaa ja aloin virkata isoäidinneliötä. Värien sommittelu ja toisaalta lankojen mittailu, että riittääköhän tästä kerästä vielä yhteen kerrokseen, oli aika koukuttavaa, ja toinenkin on ehkä tulossa.

 

Kierrän kirppputoreja aika usein, mutta tällä viikolla lähti pitkästä aikaa jotain mukaankin. Viime juhlissa tuumittiin että jonkinmoinen kahvimaitokannu olisi kiva, ja sitten muutaman viikon päästä sellainen tulikin vastaan puolella eurolla. Eiliseltä reissulta löysin aurinkoisen tyynyliinan.

Mitäs sitten tänään? Aamulla aikaisin olin liikkumassa, sitten kirjastossa tenttikirjoja metsästämässä. Matka kotiin taittui Pasilan Eestin herkkujen kautta, sillä juhlistetaan parin kaverin kanssa Viron itsenäisyyspäivää. Aina on syytä juhlaan, kakkuun ja kuohuviiniin.

tiistai 17. helmikuuta 2015

nyt en oikein osaa kirjoittaa






Elämässä on juuri nyt meneillään jännittäviä, tulevaisuuteen liittyviä asioita. Ensi vuodesta saattaa tulla ihan erilainen kuin aikaisemmin kuvittelin. Neulomisen parissa olen sen sijaan liikkunut tutuilla turvallisilla vesillä, neuloin merinovillasta ihan tavalliset sukat, unisukiksi makuupussiöitä varten. Rauhoittavaa neulomista, kun aivot pähkäilevät tulevaisuuden tai tenttikirjan parissa. 

Vuoden alussa kaivelin vähän lankavarastoja, ja punnitsin Helsingin varaston jätesäkissä. Vain kuusi kiloa, mutta varaston toinen puolikas onkin sitten toisaalla ja koko arvoitus. Kivoja värejä olen kyllä kerännyt, mutta kasaa voisi vähän pienentää  niin pääsisin sitten vastaisuudessakin lankakaupoille. Yläkulmassa näkyy peittoprojekti, joka syö lankaa ihan mukavasti. 

Jännittävää viikkoa!


torstai 5. helmikuuta 2015

ompelin leivoin luin






Haluan laittaa muistiin pari ommeltua juttua.  Vuoden alussa olleella retkellä sai halutessaan tehdä muovitettuja pussukoita, joita usein tehdään karkkipapereista. Nyt oli tarjolla Tigerin papereita ja innostuin ompelemaan pusseja kaksi kappalein. Näihin tarvitsee siis vain kontaktimuovia, vetoketjun ja jotain sinne kontaktimuovin väliin. Näihin pusseihin tuli kuviopaperia näkyviin myös sisäpuolelle.

Toinen juttu on jo vähän vanhempi. Tartossa asuessa löysin kerran kirpparilta pitkän keltaisen kukkamekon, valmistusmaana Suomi ja hintana kolme euroa. Koko oli juuri sopiva, mutta en oikein keksinyt sopivaa tilannetta, jossa olisi käyttöä paksua puuvillaa olevalle pitkälle mekolle. Aikani mekkoa katseltuani uskalsin lopulta ottaa sakset käteen ja lyhentää helmaa reilusti, ja viimeisen vuoden aikana mekko on ollut käytössä monissa juhlissa. Toiseen juhlamekkooni tulee tahroja jo pelkästä vedestä ja se pitää aina viedä pesulaan, tämän voi pestä 60 asteessa.


Juhlista puheen ollen, sellaisia vietettiin täällä viikko sitten. Tulipahan taas leivottua ja testattua uusia reseptejä omilla muokkauksilla. Kuvassa on Valion reseptiä muokkaamalla tehty suklaajuustokakku, lisäksi tein sitruuna-mansikkajuustokakkua tavallisena ja vegaanisena.Kaikki onnistui tosi hyvin ja olen taas oppinut monta uutta asiaa :)


Uusiin asioihin olen tutustunut myös lukemalla, sillä innostuin vuoden alussa Helmetin eli pääkaupunkiseudun kirjastojen lukuhaasteesta. Haasteessa on 50 erilaista kohtaa, joiden mukaan voi valita luettavaa, mutta yhdellä kirjalla voi tietysti kuitata montakin kohtaa. Minä aion kuitenkin haastaa itseni ja lukea 50 kirjaa, ja tällä hetkellä olen hyvin aikataulussa, sillä meneillään on vuoden kuudes viikko ja jo seitsemäs kirja. Lukiessa edistyvät myös helpot neuleet, mutta niistä sitten enemmän joku toinen kerta.

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.