tiistai 31. joulukuuta 2013

vanha ja uusi vuosi






Joulu meni kivasti, ja sen jälkeen on ollut toinen toistaan ihanampia lomapäiviä: päämäärätöntä blogisurffausta, keskeneräisten ja uusien käsityö- ja askartelujuttujen tekemistä, kirjeiden kirjoittamista, suklaata ja liikkumista, kivoja ihmisiä, uusi kahvila, elokuva ja pitkälle venynyt ravintolailta. Olo on onnellinen.

Askartelu-/käsityö-/tietokonehuonetta kaivellessani löysin pari virkattua ympyrää, joista oli tarkoitus tulla heijastimia. Halusin lähettää yhden kirjeen mukana jonkun pienen lahjan, ja heijastimet ovat aina tarpellisia. Kaivelin täpötäysiä kirjontalankalaatikkoa ja -purkkia, ja niin syntyi värikäs heijaastin, sitten myöhemmin vielä toinenkin.


Kuten varmaan moni muukin, olen pohdiskellut tätä mennyttä vuotta. Itselläni on ollut hyvä vuosi: paljon tärkeitä ihmisiä ja tapahtumia, monta ulkomaanreissua (kuusi Viroon, yksi Puolaan ja yksi Saksaan), elämyksiä luonnon ja liikunnan parissa. Ensi vuonna haluan nauttia elämästä entistäkin enemmän, ja sitä silmällä pitäen kirjaan ylös kolme tavoitetta, jotka kaikki osaltaan tekevät elämästä hauskempaa. Ensi vuonna haluan:

- käydä useammin  kivoissa kahviloissa ja ravintoloissa, sekä yksin että ystävien kanssa

- jatkaa lenkkeilyä ja löytää samalla uusia hienoja paikkoja

- käydä useammin saunassa, erityisesti haluaisin kesällä jonnekin    järvenrantasaunaan, kun viime kesänä sellaista tilaisuutta ei tullut


Hyvää uutta vuotta 2014!

perjantai 20. joulukuuta 2013

lomamieli ja sen virta









Viikko sitten kirjoitin kahteen asti tämän vuoden viimeistä opiskelujuttua, romaani- ja elokuva-analyysiä viroksi. Seuraavana päivänä alkoi loma ja sunnuntaina lähdettiin Tarttoon. On jotenkin uskomatonta, miten alle 300 kilometrin matkaan saa kulumaan kahdeksan tuntia, mutta matkustusvälineitä mahtuukin matkaan aika liuta. Juna, raitiovaunu, laiva, taas raitiovaunu ja viimeisenä bussi.

Oli niin hyvä olla siellä taas. Nähdä tutut talot ja maisemat, käydä tutuissa paikoissa syömässä ja juomassa ja muistella kaikkia kivoja hetkiä ja toilauksia. Tuntea tuttu tuoksu yliopiston käytävillä, kuulla Wernerin oven narahdus ja jälleen haltioitua kakkuvalikoimasta. Haikeaakin oli, lempilounaspaikkamme teki jo viime keväänä hidasta kuolemaa, ja nyt se oli kokonaan kadonnut.

Kolmen yön matkalla luin kolme kirjaa, vaikka suurin osa päivästä kuluikin kaupungilla. En ollut varautunut tarpeeksi monella kirjalla, mutta onneksi on kirjasto ja kirjastokortti. Kun on monta kuukautta lukenut lähes ainoastaan pakollisia kirjoja, äkillinen vapaus saa lukutoukan innostumaan. Pidin Taivaslaulusta, se on kauniisti kirjoitettu.

Ennen matkaa lähetettiin liuta joulukortteja, joiden joulutoivotukset on painettu Tarton trükimuuseumissa pari vuotta sitten. Harmittavasti K alkoi painamisen jälkeen näyttää erehdyttävästi R-kirjaimelta, ja kortit jäivät odottamaan jatkojalostusta. Nyt tein sitten K:t leimaamalla, ja kortit pääsivät matkaan, vuoden suunniteltua myöhemmin.

Tänään oli vuoden viimeinen partiotapahtuma, nähtiin leffateatterissa Me ollaan parhaita, jota suosittelen ihan kaikille. Tuli hyvä mieli. Leffan jälkeen tultiin kotiin ja tein viimein piparitaikinan. Juuri taikinanteko on mielestäni parasta piparien leivonnassa: mausteiden tuoksuttelu, siirappi, valmiin taikinan maistelu.

Huomenna menen katsomaan Vanhan joulumarkkinat ja hakemaan töistä joulusuklaat. Lauantaina juhlitaan neljää ihanaa yhteistä vuotta, ja sitten onkin jo joulu.

perjantai 6. joulukuuta 2013

syksyn luentojen satoa

Enää pitäisi jaksaa lukea kahteen tenttiin ja kirjoittaa yksi analyysi, sitten olisi syksyn opinnot tehtynä. Syksyni on ollut tuottelias niin opintopisteillä kuin neuleillakin mitattuna, sillä luennoilla on tullut valmiiksi vaikka mitä:

Lastenpipoja hyväntekeväisyyteen,kohde on vielä tarkemmin määrittelemättä mutta tuleehan niitä kaikenlaisia keräyksiä ennemmin tai myöhemmin.

Äitin joululahjasukissa kesti pieni iäisyys, mutta nyt ne ovat valmiit ja ikivanha Step käytetty.


Edellisen, hävinneen juhlahuivini tilalle tein samanlaisen, mitä nyt vähän isomman huivin kuin viimeksi.


Edelliset alpakkalapaset pääsivät jo hajoamaan, mutta onneksi tekeillä oli jo uudet pienistä jmäkeristä. Edellisistä kokemuksista viisastuneena tein peukalot kaksinkertaisina, josko ne nyt kestäisivät vähän pidempään hajoamatta.


Kesällä 2009 värjäilin enemmänkin lankoja kasiväreillä, ja nyt tuli viimein käyttöön koivunlehdillä värjätty 7 veljestä. Sukkien mallineule on Petäjä-sukista vähän muokattuna.


Tänään ohjelmassa olisi joulukorttien tekoa, tenttiinlukua, osakunnalla käväiseminen ja sitten viininmaistelua ja juhllien katselua asukastilassa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

mennyttä ja tulevaa







Vaikka välillä syksy on näyttänyt masentavan ankealta ja harmaalta, on se kuitenkin ollut aika mahtava. Väliviikolla oltiin kivojen ihmisten luona Saksassa, siellä oli vielä niin värikästä ja lämmintä, paljon teetä ja mahtavaa seuraa. Opiskelu on ollut suurimmaksi osaksi mielenkiintoista, ja viikonloput ovat täyttyneet milloin mistäkin hauskasta, kuten suunnistuksesta (Halikkoviesti, rogaining ja Raatojuoksu) ja partiosta (Hiipivä Haamu, retki ja riihitys).

Nyt ei ole enää ihan hirveästi opiskeltavaa tälle syksylle, ja joulujutut ovat alkaneet tulla mieleen yhä enemmän. Eilen ripustelin valoja ikkunaan ja lueskelin joululehtiä, joita kotiin on hiljalleen ilmestynyt. Kaikkea kivaa on tulossa: lauantaina kiva ilta parin ystävän kanssa, reilun viikon päästä pikkujoulubileet, ja sitten kaikki mahdolliset joulumyyjäiset ja markkinat, jotka ovat aina kivoja tapahtumia.  Lisäksi varattiin laivaliput lahden yli ja takaisin: kolme päivää Tartossa ennen joulua! Olen taas kaivanunut sitä kaupunkia, ja joulutunnelmissa en sitä ole aikaisemmin nähnytkään.
 

torstai 17. lokakuuta 2013

keskiviikko-onnea







Selvisin tiistain tentistä! Siitä iloisena olen voinut puuhailla hyvällä omallatunnolla kaikkea hauskaa, ja viime yönä hauska tarkoitti kirjepapereiden koristelua. Leikkelen aina kivoja kuvia ja kuvioita lehdistä ja mainoksista, ja säilytän niitä pahvisessa muumilaatikossa. Sieltä on sitten helppo kaivaa kivoja kuvia, kun inspiraatio iskee. Myös viime vuoden kalenterissa on vaikka mitä hyödynnettävää materiaalia. Muumilaatikko on vanha Carcassonne-lisäosalaatikko, jonka päällystyksessä hyödynsin viime tai toissa vuoden seinäkalenteria. Vielä olisi yksi vastaava laatikko päällystettävänä, yhden laatikon päällystin kettukarkkipapereilla.






Olen nauttinut ihanista syyspäivistä oikein kunnolla. Viikonloppuna pyöräilin useamman kymmenen kilometriä, kävin kävelyllä ja suunnistamassa. Vaikka asuinpaikkani täällä Koillis-Helsingissä ei monella tavalla miellytäkään, lähellä olevien metsien ja peltojen takia annan paljon anteeksi, sillä missään muussa Helsingin asuinpaikassani en ole lenkkeillyt näin paljon. Yllättävän läheltä on löytynyt vaikka mitä jänniä paikkoja. Lähimetsikössä on myös hyvä kuvata valmiita käsitöitä, tällä kertaa mukana olivat lapaset muinaisesta Novita Ainosta, joka on ihan parasta lapaslankaa.

Useamman kerran lenkkini on suuntautunut parin kilometrin päässä oleville kirppareille, kun muuten kirppareille kerkeäminen on tuntunut vaikealta. Viime kunnon kirpparikierroksesta on ihan liian kauan! Kontista mukaan on tarttunut Marimekkoa keittiöpyyhkeen ja tyynyliinan muodossa. Pitkään etsin kirppareilta pitkää räsymattoa käytäväämme, mutta sopiva löytyi lopulta kotoa navetan parvelta. Siellä on muuten odottamassa myös yksi keltainen sohva, jonka paikkaa jo mittailin.

lauantai 12. lokakuuta 2013

kirjeitä






Huvitin itseäni viime viikonoppuna lukemalla isäni vanhempien nuoruudenaikaisia kirjeitä. Kuukausi sitten tyhjensimme kotitalon viereisen mummolan talon viimeisestäkin irtotavarasta tulevaa vuokralaista varten, ja otin talteen vaarin sota-aikana tekemät muistolaatikot, joissa oli sisällä mummin keräämiä lehtileikkeitä, valokuvia ja kirjeitä. Huvitin itseäni pitkälle yöhön lukemalla kirjeitä mummin ja vaarin nuoruudesta 40-luvulta. Käsialoista oli välillä vaikeaa saada selvää, mutta  millaisia juttuja kirjeissä olikaan, millaisia luontokuvauksia, millaisia rakkaudenilmaisuja. Oli jotenkkin mahtavaa kuvitella, miten vaari 70 vuotta sitten on kirjoittanut niitä sanoja siinä samassa talossa, minun kotitalossani, katsellen ja kuvaillen samaa ikkunasta näkyvää pihaa. Ja kuvitella, miten erilaista elämä silloin oli ylipäätään, vaikka ympäristö oli tismalleen sama.

Samalla mietin sitten myös sitä, että mitä tästä nykyisestä sukupolvesta jää muistoksi seuraaville polville. Eipä paljon mitään, ainakaan käsinkirjoitettuina ajatuksina. Sain hyvän syyn ja  lisää innostusta kirjoittaa taas kirjeitä, joita aina silloin tällöin tietyille tyypeille lähettelen. Kirjeitä on kiva kirjoittaa ja vastaanottaa, ja myös lukea sitten joskus myöhemmin, kun asiat ovat jo ehkä muistista unohtuneet.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

viime aikojen juttuja




Omenoita ja sieniä, opiskelua, partiota, suunnistusta, töitäkin. Syyskuu oli kiireinen mutta lokakuussa on tiedossa enemmän joutenoloa. Sitä olen kaivannnut.

Muutama käsityö on tullut valmiiksi. Sain 2008 vironvillaa salaiselta neuleystävältä, ja nyt siitä viimein muotoutui Revontuli, joululahjaksi. Neuloin sitä kolme viikkoa putkeen kasvatustieteen luennoilla, jotka nyt ovat onneksi jo loppuneet, kerkeää tekemään muutakin kuin vain oleilemaan yliopistolla.


Toinen juttu valmistui jo loppukesällä. Meillä ei ollut moneen kuukauteen eteisessä valoja, kun lamppu päätti sanoa itsensä irti eikä saatu uutta hankittua, kun ei tullut mieleistä vastaan. Eteiseen ei tule päivänvaloa mistään, joten siinä oppi tunnistamaan vaatteensa kaapista käsikopelolla..kuitenkin, jossain vaiheessa valottomuus kävi niin hermoille, että ostin Ikeasta ihan vaan koruttoman roikan, johon voisin tehdä myöhemmin varjostimen itse. Seuraavaksi hankinkin kirpparilta ruman Nalle Puh-muovivarjostimen, jonka silppusin ja kiinnitin metalliosaan virkkaamani ja tärkkäämäni varjostimen. Ei tästäkään ihan mieleistä tullut, mutta reippaasti parempi kuitenkin pelkästä roikasta tai valottomuudesta.




Jospa sitä nyt kirjoittelisi taas useammin, kun opin viimein bloggaamiseen tarvittavat toiminnot uudella koneellani. Uuden tekniikan opettelu on jotenkin rasittavaa. Siksi en uutta elektroniikkaa kauhean hanakasti hanki, puhelimenikin taisi täyttää jo kuusi vuotta.

perjantai 16. elokuuta 2013

heinä- ja elokuussa olen...













Tehnyt paljon töitä. Hymyillyt, laskenut juomaa lasiin ja kertonut samat asiat ties monennetta kertaa.

Viettänyt yhteensä 13 päivää leireillä, ja puhunut viroa pienten partiolaisten kanssa.

Alottanut monta käsityötä, olen kuitenkin liian laiska kuvaamaan niitä kaikkia.

Dyykannut lasitölkkejä lasinkeräyspisteestä; monta Riihimäki- ja Ilvestölkkiä.

Ihmetellyt Saarenmaan ihmeitä ja joka puolella kuuluvaa suomea.

Ajanut paljon autoa, ja pysähtynyt sadan kilometrin matkalla kolme kertaa.

Nähnyt iloisia ystäviä, yksi tuli Suomeen Australiasta.

Nauttinut kesästä ja rakastanut elämää.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kruunuvuorella

Hylätyt huvilat, hiljainen metsä, tyyni metsälampi lumpeineen. Sileät rantakalliot, näköyhteys Helsingin kantakaupunkiin ja ajatus siitä, millaista kesäelämää täällä on vietetty vuosikymmeniä sitten.














Ajatuksia herättävä paikka, jossa kannattaa käydä vielä tänä kesänä, ennen kuin naapuriin aletaan rakentaa uutta asuinaluetta.Lisätietoa esimerkiksi täältä.

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.