lunta ja aurinkoa

 Vuonna 2008 ostin Lankamaailmasta (silloinen Lankamaailma Nordia) kilon auringonkeltaista Gjestal Siljaa. Siitä on tehty useat sukat ja käytetty ainakin isoäidinneliöpeittoon, ja nyt se viimein näyttää loppuvan, kun sain valmiiksi pitkän neulepaidan tai oikeastaan -mekon. Lankahyllyyn palasi enää yksi ainoa kerä.

Aloitin paidan syksyllä 2020 etäopiskellessani, ja Zoomien äärellä paita edistyikin aika pitkälle. Kaivaessani sen taas esiin nyt talvella 2023, neulottavana olivat enää hihat ja vähän helmaa. Malli on Novitan Talvi 2019- lehdestä hieman muokattuna. Jätin alimman ison siksakraidan tekemättä ja vältyin samalla siltä, että olisi tarvinnut jatkaa kirjoneuletta hihoissa. Valkoinen lanka on jotain kotimaista karstalankaa. Tulipahan viimein valmiiksi ja on paita päätynyt jo käyttöönkin. Hetken aikaa minulla ei ollut yhtäkään käsityötä kesken. Se oli aika outoa, kun aina tuppaa olemaan kesken vähintään juuri joku tällainen isompi työ, joka syystä tai toisesta on suvantovaiheessa. Nyt on taas pari pientä hommaa kesken ja ainakin yhden isommankin projektin aloittaminen ajatuksissa.

Toinen maaliskuussa valmistunut käsityö on kirjoneulelapaset, joihin onnistuin käyttämään loppuun ainakin neljä jämäkerää. Lankoina Isoveljeä, Ainoa, Huopasta, tuntematonta karstalankaa, Nepalia ja ohutta alpakkaa.

Ensi kerralla luvassa tarina lankalauantain lankahurjasteluista.

marraskuun lopulta

Ensimmäinen joululahja on valmis. Innostuin taas ihan älyttömästi jämäkerien yhdistelystä ja sen seurauksen syntyi sukat veljentyttärelle. Monta pientä kerää kului loppuun mutta piti kyllä myös korkata uusi Sateenkaari-kerä, jotta sain sukista samanlaiset. Tällainen neulonta taitaa olla se mistä tykkään kaikista eniten: muuten helppoa kuin mikä, mutta saa pähkäillä värien sommittelun ja langanriittävyyden kanssa ja yhtäkkiä addiktoiva neule onkin jo valmis. Lankana 7 veljestä, Jussi sekä Silja.

Tänä vuonna tein myös joulukalenterin. Sisällöstä en sen enempää kerro, mutta paketoinnissa käytin sekä vanhaa että uutta Marimekon joulukuvastoa sekä muita käteen osuneita lahjapaperin rippeitä. Tarrat löysin Tigerista ja vielä on toinen setti jäljellä ensi vuotta varten.

Lisää joululahjoja on tekeillä ja suunnitelmissa. Sydänsukat ovat jo hyvällä mallilla ja sitten olisi vielä kaksi paria tehtävänä. Toisista tulee tosi värikkäät, ajattelin sekoittaa vasta ostamaani Regiaa 7 veljestä Sateenkaaren kanssa, vika pari on vielä mietinnässä.  Meinaan myös ommella muutaman lahjan, mutta ennen lopullista jouluhullaantumista pitäisi saada vielä vähän edistettyä gradua.

Viikonloppuna olin ensimmäisessä varsinaisessa joulutapahtumassa, myyjäisissä jonne itsekin leivoin vähän. Oli kyllä mukava tunnelma ja sienipiirakat ostettiin hetkessä. Seuraava tapahtuma olikin sitten jo eilen ruuan ja juoman merkeissä Viron suurlähetystössä ja sitten seuraava on ensi viikonloppuna. Lopppuvuoden juhlakausi on kyllä hauskaa aikaa. 

Nyt on enää kuukausi Kirjan vuotta jäljellä, ja lukuhaasteessa vielä viisi kohtaa lukematta. Viime viikolla sain onneksi kuitattua trilogia-kohdan Salla Simukan Lumikki-trilogialla, nyt on siis ihan oikeasti vain viisi kirjaa jäljellä. Oli kyllä jännittävää luettavaa,ilman haastetta en todennäköisesti olisi näihin kirjoihin tarttunut.

tampereen ja tallinnan tuliaiset

Oli kyllä niin kivaa käydä Tampereen kädentaitomessuilla. Sain ihan hirveästi uutta innostusta kaikkeen käsillä tekemiseen, kun näki niin paljon ihania värejä, materiaaleja, hauskoja tuotteita. Ja tietysti ihmisiä, joilla oli päällään huimia itse tehtyjä vaatteita. Ihmismäärä ei kumma kyllä ahdistanut, mutta ihan oman jaksamisen kannalta kaksipäiväinen messureissu ei olisi mitenkään huono idea, kun nähtävää oli niin valtavasti. Ostokset olivat harkittuja ja hyvä niin, voi hyvillä mielin lähteä ensi vuonnakin. 

Ekana ostin saippua-alustan Birgitan pajasta. Alustoja oli messuilla tarjolla vaikka minkälaisia, tässä puhutteli väri ja hauska muoto. Ollaan luovuttu kotona kokonaan nestesaippuasta, sillä vaikka ei olla ikinä itse ostettu palasaippuaa, sitä on nytkin noin kymmenen palaa odottamassa käyttöä ja todella hitaasti palat kuluvat. Jostain sitä saippuaa on vain ilmestynyt joten käytetään sitä sitten.  

Messuiltiin kolmen hengen voimin ja loput ostokset tein vasta sitten, kun oltiin kierretty kaikki hallit läpi ja yksi oli jo lähtenyt kotia kohti. Lankavalta ostin kilon keltaista trikookudetta yhtä mattoviritelmää varten, ja Rintalan luomutilalta kaksi vyyhtiä Ilo ja Suru- sukkalankaa. Paksut sukkalangat alkoivat olla varastossani jo aika vähissä, joten nyt tuli täydennystä ja samalla myös värjättävää. 

Viikonloppuna käväistiin myös Tallinnassa meijän kivojen naapureiden kanssa. Tuliaisiksi toin taas neilikoita, toivottasti ne kestävät taas vähintään kuukauden. 

 

nyt en oikein osaa kirjoittaa

Elämässä on juuri nyt meneillään jännittäviä, tulevaisuuteen liittyviä asioita. Ensi vuodesta saattaa tulla ihan erilainen kuin aikaisemmin kuvittelin. Neulomisen parissa olen sen sijaan liikkunut tutuilla turvallisilla vesillä, neuloin merinovillasta ihan tavalliset sukat, unisukiksi makuupussiöitä varten. Rauhoittavaa neulomista, kun aivot pähkäilevät tulevaisuuden tai tenttikirjan parissa. 

Vuoden alussa kaivelin vähän lankavarastoja, ja punnitsin Helsingin varaston jätesäkissä. Vain kuusi kiloa, mutta varaston toinen puolikas onkin sitten toisaalla ja koko arvoitus. Kivoja värejä olen kyllä kerännyt, mutta kasaa voisi vähän pienentää  niin pääsisin sitten vastaisuudessakin lankakaupoille. Yläkulmassa näkyy peittoprojekti, joka syö lankaa ihan mukavasti. 

Jännittävää viikkoa!

eräänä tiistaina pohdiskelin

Mikä siinä on, että parhaat käsityöideat syntyvät juuri silloin, kun pitäisi tehdä kaikkea ihan muuta (kuten esimerkiksi lukea kahteen tenttiin)? Nyt tekisi mieli aloittaa ainakin lapaset paksuista jämälangoista, pipo veljentytölle ja jonkinlainen peitto. Kaappeihin ja laatikoihin on kertynyt monta vyyhtiä ja kerää 100 prosenttista villaa kauniissa väreissä, ja yhdessä niistä voisi tulla jotain todella kivaa, ehkä virkattu siksakpeitto. Vielä en ole uskaltanut aloittaa, mutta keräsin kaikki samaan paikkaan.

Viime päivinä on välillä ollut hirveä mitäänsaamattomuus ja ärsytys, mutta onneksi olen sitten keksinyt pieniä ilonaiheita ja päivä on kääntynyt paremmaksi.

Ilonaihe numero 1: Tenttiin lukiessa voi neuloa ja se auttaa pysymään hereillä.

Ilonaihe numero 2: Kirpparilta ompelukäyttöön ostetut lakanat olivatkin niin kivat, että ne pääsivät toteuttamaan alkuperäistä käyttötarkoitustaan ja sopivat vielä hyvin yhteenkin.

Ilonaihe numero 3: Menin kirjastoon etsimään jotain ihan muuta, mutta sieltä löytyikin vaikka mitä mielenkiintoista ja inspiroivaa.

Ilonaihe numero 4: kun mikään muu ei auta, niin luonto auttaa. Viikonloppuna kävin hetken makoilemassa kotikalliolla, ja kylläpä vaan mieli rauhottui. Tänään täällä kaupungissa mistään ei tahtonut tulla mitään, joten lähdin hetkeksi ulos, talon takana olevaan metsikköön. Katselin pihlajanmarjoja ja hengitin kylmää syysilmaa, mieli muuttui paremmaksi ja kirkkaammaksi. 

 

valmis neule!

Pitkään aikaan ei olut tullut tartuttua neulomuksiin, mutta pieni käsityölehtien selailu ja kierros Ravelryssä saivat taas innostumaan. Tartuin keskeneräisiin sukkiin ja äkkiähän ne olivat sitten valmiit. Keränlopuilla ja 2,25mm puikoilla tuli kivat sukkaset.

Reilun viikon päästä on taas Siivouspäivä. Lipastonlaatikkoon on kertynyt vaikka mitä myytävää, kilon verran lankaakin, joka ei enää oikein innosta. Hirveästi ei lankavarasto kuitenkaan pääse pienenemään, kun sain Snurre-tuliaisina kolme kerää kivaa Lettlopia. Nyt olisi hyvä aika pistää pystyyn lapastehdas, sillä viimeistään kevättalvella tulee eteen se tilanne, kun kaikki lapaset ovat joko hukassa, rikki tai vähintään hajoamassa peukalosta. Ainakin kivoja lankoja riittää, varmaan sataan lapaspariin.

alkukesä

 

 

 

 

Oli parit ylioppilasjuhlat ja niihin askarrellut kortit, oli yhdet polttarit, joiden sankari yllätettiin toisista ylioppilasjuhlista. Oli yksi kiva päivä Suomenlinnassa, herkkuja, aurinkoa, sadetta, hyvää seuraa. On ollut kauniita kesäöitä, ja yksi läpeensä valvottu sellainen Jukolassa. Oli nopea reissu Snurreen lahjakorttia käyttämään, ja yksi uusi käsityö sai alkunsa. Yli viikko poissa kaupungista, kukkien ja kauneuden keskellä. Ihan täydellinen alku tälle kesälle.

lomatekemisiä

Parina viime päivänä olen mieluiten neulonut värikästä hahtuvaa ja lukenut joululahjakirjaani, Tove Janssonin elämäkertaa Tee työtä ja rakasta. Jansson on kiinnostanut ja inspiroinut minua pitkään, niin taiteilijana, kirjailijana kuin yksityishenkilönäkin, mutta aikaisempia elämäkertoja en ole kuitenkaan saanut luettua.

Joululahjoista puheen ollen, isä toivoi itselleen villasukkia, mutta jouluksi en niitä kerennyt tekemään. Sopivaa lankaakaan ei ollut, ennen kuin keksin värjätä ruosteenväristä Jannea, jota ostin kilon silloin kun Oulunkylän Lankamaailma oli juuri avattu, eli muutama hetki on siitäkin vierähtänyt. Langasta piti tulla neuletakki, mutta mönkään meni ja sitten värikään ei enää puhutellut niin paljoa. Mutta onneksi on kool-aid! 

(viime illanistujaisissa päädyttiin muuten jostain syystä puhumaan kool-aideista ja sekoittamaan kannullinen vihreää mehua maisteltavaksi, ja täytyy sanoa ettei litku ollut niin kamalan makuista kuin olin kuvitellut)

Värjyksen lomassa tein muutakin, rahkavanukkaita Kotivinkin ohjeella, ja tuli oikein hyvää.

Värjäsin kolme kerää, vihreillä ja violeteilla kool-aideilla. Lopputuloksena oli selvästi aikaisempaa tummempia, suklaanvärisiä vyyhtejä, vaikka kuva saattaakin muuta väittää. Nyt on lanka, enää pitää tehdä siitä sukat.

vanhat langat, uudet työt

Kolmen päivän loma hektisen työrupeaman jälkeen on ollut tehokas: työt ovat unohtuneet, kavereita on käynyt kylässä, käytiin puistofestareilla ja poimimassa mansikoita ja eilen pitkällä pyöräretkellä. Olen myös aloittanut liudan uusia käsitöitä.

En ole pariin vuoteen ostanut lankaa kovinkaan paljon, sillä varastoissa on jo valmiiksi vaikka mitä, jotka olisi hyvä käyttää ennen uusia ostoksia. Tätä KyJy-projektiakaan varten en aio ostaa yhtään lankaa, vaan selvitä vanhoilla. Jos ja kun saan kaikki jutut valmiiksi, on lankavarastoon tullut paljon tyhjää tilaa. Mutta nyt niihin aloituksiin, tässä numerot 2-7.

Neljä vuotta sitten värjäilin lankoja kasviväreillä, ja yksi vyyhti 7 veljestä muuttui koivunlehtien avulla keltaiseksi. Nyt teen langasta hieman muokatut Petäjä-sukat.

Tein toukokuussa 2008 Shetland Triangle-huivin ylioppilasjuhliini, mutta langasta jäi yli puolet jäljelle. Hyvä niin, sillä huivi katosi pari vuotta sitten, ja nyt aion tehdä uuden huivin samalla mallilla.

Novita Aino oli myynnissä joskus silloin kun aloitin neulomisen, eli 2006-2007 paikkeilla. Tein langasta vaikka mitä, se on niin pehmeää ja täyttä villaa, muttei kuitenkaan huovu. Lankahyllyssäni on vielä pari kerää Ainoa, ja harmaasta tulee lapaset keltaisen talvitakkini kaveriksi.

Virossa tulee käytyä aika usein, ja aika usein tuliaisena on myös lankaa. Tämän hahtuvan ostin pari vuotta sitten ja nyt siitä tulee huovutettu istuinalusta.

Reilu pari vuotta sitten voitin blogiarvonnassa kaksi vyyhtiä ihanaa Naturwollea, joista toisesta tulikin pian kauluri. Sama kohtalo on myös toisella vyyhdillä, siitä tulee kauluri veljentytölle.

Äiti toivoo pitkiä sukkia, ja sellaiset hän saa sinisävyisistä sukkalangoista. Tämäkin kerä on ostettu monta vuotta sitten, veikkaisin vuotta 2007.

Nyt lähden taas pariksi päiväksi töihin, ja sen jälkeen onkin taas odotettavissa kässäkerho kavereiden kanssa.

reissutuliaisia

Palasin reissusta viikko sitten. Kuusi päivää uusi vuosi mukaan lukien menivät lempikaupungissani Tartossa, sitten matkasimmekin bussilla Varsovaan neljäksi päiväksi. Mielenkiintoinen matka, muuta ei tuosta bussimatkasta oikein voi sanoa. 18 tuntia bussissa 70 muun kanssa, max 10 minuutin vessataukoja sekä venäjäksi dubattuja elokuvia, joiden äänet oli väännetty kaakkoon. Mutta eipä oltu matkaa kyllä hinnallakaan pilattu, reilu 900 kilometria taittui 33 eurolla.

Matkan kulut pysyivät muutenkin hyvin kohtuullisina, sillä Tartossa majoituimme opiskelija-asuntolahostellissa ja Varsovassa paikallisen ystävämme luona. Muita kuin ruokaostoksia tein aika vähän: Tarton Lõunakeskusen uudesta käsityökaupasta ostin jo puikoille päässeet alpakat (oli hyvät tarjoukset, kerä 2,50), Varsovassa kirjakaupasta lötyi kauniita kortteja koti-Suomeen lähetettäviksi sekä uusi päiväkirja.

Kyllä sitä taas huomasi, kuinka matkailu avartaa. Viro ja varsinkin Tartto tuntuvat ihanan kotoisilta, mutta Latviassa, Liettuassa ja Puolassa tulikin sitten törmättyä moniin uusiin ja välillä kummallisiinkin asioihin. 

Seuraava matka onkin edessä jo sunnuntaina, tällä kertaa suuntana on pohjoinen ja Levi. Kyllähän sitä jo yhden opiskeluviikon jälkeen tarvitseekin viikon lomaa.