torstai 17. lokakuuta 2013

keskiviikko-onnea







Selvisin tiistain tentistä! Siitä iloisena olen voinut puuhailla hyvällä omallatunnolla kaikkea hauskaa, ja viime yönä hauska tarkoitti kirjepapereiden koristelua. Leikkelen aina kivoja kuvia ja kuvioita lehdistä ja mainoksista, ja säilytän niitä pahvisessa muumilaatikossa. Sieltä on sitten helppo kaivaa kivoja kuvia, kun inspiraatio iskee. Myös viime vuoden kalenterissa on vaikka mitä hyödynnettävää materiaalia. Muumilaatikko on vanha Carcassonne-lisäosalaatikko, jonka päällystyksessä hyödynsin viime tai toissa vuoden seinäkalenteria. Vielä olisi yksi vastaava laatikko päällystettävänä, yhden laatikon päällystin kettukarkkipapereilla.






Olen nauttinut ihanista syyspäivistä oikein kunnolla. Viikonloppuna pyöräilin useamman kymmenen kilometriä, kävin kävelyllä ja suunnistamassa. Vaikka asuinpaikkani täällä Koillis-Helsingissä ei monella tavalla miellytäkään, lähellä olevien metsien ja peltojen takia annan paljon anteeksi, sillä missään muussa Helsingin asuinpaikassani en ole lenkkeillyt näin paljon. Yllättävän läheltä on löytynyt vaikka mitä jänniä paikkoja. Lähimetsikössä on myös hyvä kuvata valmiita käsitöitä, tällä kertaa mukana olivat lapaset muinaisesta Novita Ainosta, joka on ihan parasta lapaslankaa.

Useamman kerran lenkkini on suuntautunut parin kilometrin päässä oleville kirppareille, kun muuten kirppareille kerkeäminen on tuntunut vaikealta. Viime kunnon kirpparikierroksesta on ihan liian kauan! Kontista mukaan on tarttunut Marimekkoa keittiöpyyhkeen ja tyynyliinan muodossa. Pitkään etsin kirppareilta pitkää räsymattoa käytäväämme, mutta sopiva löytyi lopulta kotoa navetan parvelta. Siellä on muuten odottamassa myös yksi keltainen sohva, jonka paikkaa jo mittailin.

lauantai 12. lokakuuta 2013

kirjeitä






Huvitin itseäni viime viikonoppuna lukemalla isäni vanhempien nuoruudenaikaisia kirjeitä. Kuukausi sitten tyhjensimme kotitalon viereisen mummolan talon viimeisestäkin irtotavarasta tulevaa vuokralaista varten, ja otin talteen vaarin sota-aikana tekemät muistolaatikot, joissa oli sisällä mummin keräämiä lehtileikkeitä, valokuvia ja kirjeitä. Huvitin itseäni pitkälle yöhön lukemalla kirjeitä mummin ja vaarin nuoruudesta 40-luvulta. Käsialoista oli välillä vaikeaa saada selvää, mutta  millaisia juttuja kirjeissä olikaan, millaisia luontokuvauksia, millaisia rakkaudenilmaisuja. Oli jotenkkin mahtavaa kuvitella, miten vaari 70 vuotta sitten on kirjoittanut niitä sanoja siinä samassa talossa, minun kotitalossani, katsellen ja kuvaillen samaa ikkunasta näkyvää pihaa. Ja kuvitella, miten erilaista elämä silloin oli ylipäätään, vaikka ympäristö oli tismalleen sama.

Samalla mietin sitten myös sitä, että mitä tästä nykyisestä sukupolvesta jää muistoksi seuraaville polville. Eipä paljon mitään, ainakaan käsinkirjoitettuina ajatuksina. Sain hyvän syyn ja  lisää innostusta kirjoittaa taas kirjeitä, joita aina silloin tällöin tietyille tyypeille lähettelen. Kirjeitä on kiva kirjoittaa ja vastaanottaa, ja myös lukea sitten joskus myöhemmin, kun asiat ovat jo ehkä muistista unohtuneet.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

viime aikojen juttuja




Omenoita ja sieniä, opiskelua, partiota, suunnistusta, töitäkin. Syyskuu oli kiireinen mutta lokakuussa on tiedossa enemmän joutenoloa. Sitä olen kaivannnut.

Muutama käsityö on tullut valmiiksi. Sain 2008 vironvillaa salaiselta neuleystävältä, ja nyt siitä viimein muotoutui Revontuli, joululahjaksi. Neuloin sitä kolme viikkoa putkeen kasvatustieteen luennoilla, jotka nyt ovat onneksi jo loppuneet, kerkeää tekemään muutakin kuin vain oleilemaan yliopistolla.


Toinen juttu valmistui jo loppukesällä. Meillä ei ollut moneen kuukauteen eteisessä valoja, kun lamppu päätti sanoa itsensä irti eikä saatu uutta hankittua, kun ei tullut mieleistä vastaan. Eteiseen ei tule päivänvaloa mistään, joten siinä oppi tunnistamaan vaatteensa kaapista käsikopelolla..kuitenkin, jossain vaiheessa valottomuus kävi niin hermoille, että ostin Ikeasta ihan vaan koruttoman roikan, johon voisin tehdä myöhemmin varjostimen itse. Seuraavaksi hankinkin kirpparilta ruman Nalle Puh-muovivarjostimen, jonka silppusin ja kiinnitin metalliosaan virkkaamani ja tärkkäämäni varjostimen. Ei tästäkään ihan mieleistä tullut, mutta reippaasti parempi kuitenkin pelkästä roikasta tai valottomuudesta.




Jospa sitä nyt kirjoittelisi taas useammin, kun opin viimein bloggaamiseen tarvittavat toiminnot uudella koneellani. Uuden tekniikan opettelu on jotenkin rasittavaa. Siksi en uutta elektroniikkaa kauhean hanakasti hanki, puhelimenikin taisi täyttää jo kuusi vuotta.

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.