tiistai 22. maaliskuuta 2016

matkalla









Lähdin matkalle jota olin odottanut innolla ja kauhulla joulukuusta lähtien. Kauhulla siksi, että päivät tuntuivat kuluvan liian nopeaan eikä gradutiedosto kasvannut mielestäni tarpeeksi nopeasti. 

Keskiviikkona nousin Tikkurilassa Kolarin junaan. Sain itselleni kokonaisen hytin, ihailin taas oransseja kalusteita. Kaivoin eväät esille ja kirjan myös, kirjoittamista en voinut edistää kun olisi pitänyt yhdistää eri versioita ja yksi niistä oli sähköpostissa. Älypuhelittoman elämän luksusta: aina ei ole nettiä. Luin, söin eväitä, katselin maisemia, nukuin paremmin kuin junassa koskaan. Aamulla katselin taas maisemia, loppumattomia soita. Kolarissa onnistuin laskutumaan junasta nyssäköineni ja siirtämään ne Muonion bussiin. Muoniossa oli aika siirtää tavarat seuraavaan bussiin ja syödä. Maisemat alkoivat muuttua, sellaisia en ollut Suomessa koskaan aiemmin nähnyt. Tuntureita tuntureiden perään. Viimein perillä, kyltissä luki Helsingin yliopisto. Löysin avaimen suureen mukavaan huoneeseen, söin, purin tavarat, lähdin saunaan. Tutustuin lauteilla uusiin ihmisiin ja kävin hangessa. Viikko alkoi ihan mahtavasti.

Olen kirjoittanut. Syönyt, hiihtänyt, taas kirjoittanut. Hiihtänyt Norjan ja Ruotsin puolelle, nähnyt ensimmäistä kertaa revontulia, kiivennyt lumikengillä Saanalle. Tavannut mielenkiintoisia ihmisiä. Ja taas kirjoittanut. Olen alkanut todella uskoa, että valmista tulee. Palautan työn silloin, kuin alunperin aioinkin. Olen nauttinut olostani ihan mielettömästi, kirjoittaminen on tuntunut luksukselta. Onneksi on vielä pari päivää jäljellä. Kiitos yliopisto.

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.