torstai 30. huhtikuuta 2015

minä ja keltainen

Keltainen on minun voimavärini. Haluan vähän avata suhdettani keltaiseen, kuvituksena keltaisia löytöjä viime viikoilta.

Ollaan oltu kavereita keltaisen kanssa varmaan aina. Pitkään harmittelin sitä, että keltaisia vaatteita oli tosi vaikea löytää, ainoat vaihtoehdot tuntuivat olevan pastellinen tai sitruunankeltainen, kun minulle sopiva keltainen on kirkas, voimakas, lämmin ja vähän jopa oranssihtava. Neljä vuotta sitten ostin kalliin talvitakkini täysin heräteostoksena, kun näin kaupan ohi kävellessä jotain keltaista; ensimmäinen keltainen talvitakki ikinä. Se oli siihen astisen elämäni toiseksi kallein ostos, mutta erittäin hyvä sellainen sillä se on värillään ja käytännöllisyydellään ilahduttanut jo neljä takkikautta.

Jo lapsuudesta tutun mallisia henkareita Kontista ja Fidasta, yhteensä 0,85e.

Se keltainen takki taisi olla alkusoittoa, sillä sen jälkeen keltaisten vaatteiden ja muidenkin asioiden saaminen on muuttunut paljon helpommaksi. Ja juuri sitä minulle oikeaa keltaistakin on alkanut kaupoissa näkemään. Mutta keltainen takki tuntuu yhä välillä melkein huutomerkiltä, kun harmaana aamuna astun junasta mustatakkisten ihmisten mereen. Mutta minut on ainakin helppo löytää ihmisten joukosta. 

Pöytäliina kotikulmien Manna-kirppikseltä.

Kotona on paljon keltaista: lakanoita, pöytäliinoja, astioita, purkkeja, lankaa, kaikenlaista. Jossain vaiheessa taisin ihan kunnolla hamstrata lankaa tai kangasta, jos jostain vain ikinä löytyi oikeaa sävyä. Nyt keltaisen statuksen noustua ei enää tarvitse, luotan että keltaista löytyy vielä huomennakin.

Enemmänkin oranssi kangas Maunulan Fidan mylläkkäpäiviltä, jonne eksyin ihan vahingossa lenkkeillessäni Keskuspuistossa.

Haaveilen keltaisesta seinästä kotiin. Vielä täällä se ei ole mahdollista, mutta ehkä lähitulevaisuudessa. Joku ihanan aurinkoinen tapetti, jota voi pysähtyä katsomaan ja joka tuo auringon koko huoneeseen ja mieleen. Vielä en tiedä mikä se olisi, mutta aika näyttää.

Pieniä kukkatyynyliinoja Lahden Kissankulmasta, 0,8e. Kivaa trikoota Eurokankaasta ja pussilakana Launeelta.
 
Kotitaloni on väriltään keltainen, ja sen pihalla olen jo pienenä keinunut keltaisessa keinussa, jalassa keltaiset kumisaappaat ja kaulassa keltaiset helmet. Eilisen pitkän reissupäivän kuljin keltaisessa takisssa ja tennareissa, takin alla keltainen neule ja kaulassa itse tehty keltainen Baktus. Mitä sitä hyvää väriä vaihtamaan, keltainen on ja pysyy.

2 kommenttia:

  1. Ah, keltainen on mullekin voimaväri. Se oli lemppariväri pienenä, sitten se jäi tauolle jostain syystä ja nyt olen taas halunnut keltaista ympärille. Nuo löytämäsi kankaat on tosi ihania. Ja joo, keltaisen pitää olla juuri sellaista oikeaa sävyä, lämmintä ja voimakasta.

    VastaaPoista
  2. Keltainen on kaunis ja saisi näkyä katukuvassa paljon enemmän!

    VastaaPoista

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.