Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. elokuuta 2016

kävin retkellä







Alkoi tehdä mieli retkelle, ja koska sellaista ei muuten ollut näköpiirissä niin päätin lähteä ihan itsekseni. Paikaksi valikoitui nopeasti Evo, sillä sinne ei ole kotoa pitkä matka, kirjastosta oli lainassa hyvä kartta ja muutenkin kiinnosti nähdä Evon maastoja vähän laajemmalti. Olen ollut Evolla paljon, monella leirillä ja kurssilla, mutta aina aika lailla niissä ihan samoissa maisemissa Pitkäniemenjärven ympäristössä. Nyt halusin nähdä jotain muutakin, mutta toki oli hauska nähdä myös leirialue tyhjänä ja hiljaisena, kun viime näkemällä siellä oli 17 000 ihmistä.

Kaapista löytyi vaikka mitä evääksi sopivaa, rinkkaan heitin kaikkea tarpeellista ja ei kun menoksi. Jätin auton Evokeskukselle ja leirialueen kautta suuntasin kohti pohjoista. Koskaan ei sienestys ole ollut yhtä helppoa kuin tällä reissulla: ihan vaan polkuja ja teitä kävellen, rinkka selässä poimien sain kokoon kassillisen kantarelleja, mustia torvisieniä ja suppilovahveroita, kuinkakohan paljon olisi löytynyt jos olisi poistunut polulta... Muita kulkijoita näin ainoastaan yhden, oli ihanan rauhallista. Viime vuosina on tullut  retkeiltyä eniten Nuuksiossa ja siellä on kyllä yöpaikkaa etsiessä turhauttanut useammankin kerran, kun joka paikka, myös kaikista syrjäisinkin laavu on ollut täynnä porukkaa.  

Rinkan rahtaaminen ylös alas mäkiä oli kyllä taas kivaa, useamminkin voisi sitä tehdä. Yöksi päädyin 10 kilometrin kävelyn jälkeen Vaarinkorven laavulle, seuraavana päivänä kävelin samanmoisen matkan takaisin, mutta eri reittiä. Seuraavalla kerralla sitten joku toinen kohde ja seurakaan ei olisi pahitteeksi, vaikka yksin kävely oli kyllä hauskaa.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

jouluisia














Joulu meni ja nautin siitä kovasti, niin muiden kanssa kuin yksinäisyydessäkin. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen meillä kävi pukki ja pajatunttukin oli sytyttänyt kynttilän pajan ikkunaan ja jättänyt ulos pakettikasan. Kuusi oli pitkästä aikaa salissa, jonka joulutunnelmassa viivyin monena päivänä ihan yöhön asti. Poltin kynttilää, tuoksuttelin hyasintteja ja pipareita ja suklaata, luin loppuun loput lukuhaasteen kirjat, nukahdin viltin alle.

Lahjaksi paketoin tänä vuonna monenlaista. Ompelin kangaskasseja niitä tarvitseville sekä sinisen pöytäliinan vanhemmille. Kankaan löysin Malmin Fidasta, sattui onneksi sellainen pala jossa ei hulpioihin ollut sattunut Marimekko-tekstiä, sillä silloin olisin saanut maksaa ainakin tuplahinnan. Raitasukat sain valmiiksi jo ennen aattoa, mutta yhteen paketttin paketoin vain yhden sukan ja lupauksen jälkitoimituksesta. Jo joulupäivänä aloitin valmistelut ensi joulua varten: silppusin adventtikalenterin pakettikorteiksi.

Kuusenhakureissulle en tänä vuonna päässyt, mutta kävin sitten samoissa metsissä ihan muuten vain. Matkan varrella ihmettelin maiseman mullistusta, mutta metsässä oli onneksi vielä toistaiseksi samanlaista kuin ennenkin. Vein ylijäämäleivät  riistapellolle ja ihmettelin valoa taivaalla.

maanantai 21. joulukuuta 2015

ihana joulukuu




Sain toimeksiannon tehdä suojapussin miniläppärille. Yhtenä iltana innostuin ja loppupäivä menikin ompelukoneen äärellä tai lattialla mittaillessa. Kierrätyskeskuksesta oli jo aikaisemmin ostettu juuri sopivan kokoinen pala levyvanua, kankaat ja vetoketjun kaivoin varastoistani. Mittailin ja pähkäilin ja lopulta onnistuin: sain vetoketjun asettumaan melkein kauniisti ja läppärikin mahtuu sisälle. Toiselle puolelle tein nappitaskun virtajohdon paikaksi.





Joulukuu on ollut aika kiva. Gradu välillä ahdisti, mutta kun sain tutkimusmateriaalin hankinnan käyntiin, stressi hävisi sen siliän tien ja seuraavan kerran meinaan palata aiheeseen joskus joulun jälkeen. On ollut paljon kaikkea mukavaa: ensinnäkin maailman paras joulukalenteri, josta on tullut mm. retki Slåttmossenille Jakomäkeen, brunssi Sandroon sekä kirpparikierros. Toiseksi joulukuun ovat tehneet kivaksi maailman parhaat naapurit, joiden kanssa on vietetty aikaa joka viikonloppu ja joskus montakin päivää peräkkäin. Kolmas kiva juttu on lukuisat joulumarkkinat, viime viikonloppuna käytiin Porvoossa ainakin neljillä markkinoilla, Helsingissä olen kierrellyt niin Senaatintorilla, Vanhalla kuin Kaapelillakin. Vain Marian joulutori Hollolassa(viime vuonna siellä oli aika kaunista) jäi tänä vuonna näkemättä, mutta ensi vuonna taas.



Huomenna lähdetään joulunviettoon,tänään on ollut leppoisia lahjavalmisteluja ja neuloessa olen myös kirinyt lukuhaasteen kanssa. Tänään voisin tehdä myös seuraavan satsin piparitaikinaa, edellinen kun katosi jo aikaa sitten ja huomenna on tiedossa hyvää leipomisseuraa. 

torstai 15. lokakuuta 2015

kävelemässä



Reilu kuukausi sitten saatiin isän kanssa idea, että lähdettäisiin vähän kävelemään. Viime viikolla käveltiin neljä päivää ja 71 kilometriä. Yksi yö kului ulkosalla, kaksi lämpimissä autiotuvissa. Saatiin nauttia maisemista niin vesi- ja lumisateessa kuin myös auringonpaisteessa ja pakkasessa.



Edellisellä viikolla ompelin rinkalleni uuden sadesuojan, joka osoittautui tismalleen samanväriseksi kuin puihin maalatut reittimerkit.





Polulla ei onneksi ollut ruuhkaa, rauhassa sai kulkea. Ja ne harvat muut kulkijat olivat kaikki niin ystävällisiä.



En muistanut, kuinka kivaa vaeltaminen on, mutta nyt muistan. Yritän lähteä useammin retkelle, vaikka lyhyemmällekin. Olen haeskellut sopivia kohteita lähempää ja luulen pakkaavani rinkan taas pian. Pitkien matkojen kävely metsässä on nyt juuri sitä, mitä kaipaan tässä sekavassa maailmassa.
 

keskiviikko 26. elokuuta 2015

mitä tein















Heinäkuussa matkasin pitkin maita ja mantuja, elokuussa olen kiertänyt metsiä rastien ja marjojen perässä. Olen tavannut kivoja tyyppejä, nähnyt tuttuja ja uusia upeita paikkoja, keittänyt monta kymmentä pulloa mehua ja vatkannut aika monta lettutaikinaa. Olen juossut kilometritolkulla illan pimetessä, pysähtynyt uimarannalle iltarastien jälkeen, syönyt jäätelöä laiturilla. Jännittänyt sairaaloita, ajanut kiemuroita hiekkateitä ja liian suoria moottoriteitä, haistanut kypsyvän viljan niin kotona kuin kaupungissakin. Silittänyt kissoja paljon, neulonut vähän. Paennnut maailmaa lukemalla, vaikka maailma on ollut hyvä.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

vihreän keskellä










Toukokuu, lempikuukauteni. Siihen on mahtunut vaikka mitä lempitekemisiä: suunnistusta, leipomista, metsässä haahuilua, juhlien järjestämistä, Tartossa kävelemistä. Ja mikä toukokuussa on niin parasta: valkovuokot, sinivuokot, hiirenkorvat, valoisat aamut ja illat, kukkivat puut, iloiset ihmiset, synttärit ja se, että koko kesä on edessä. Kevään tuoksu.

Synttärinäni sain valmiiksi piknikpeiton, ja se otettiin heti mukaan kun lähdettiin katsomaan kirsikankukkia. Päältä peitto on tilkkuja ja alla on vanhaa fleecehuopaa. Tähän oli alunperin vähän erilainen visio mutta toimii sen noinkin ja käytän sen toisen idean sitten toiste. 

Tänä keväänä olen päättänyt, että minulla ei ole kiire. Ei mihinkään.Joku voisi kutsua tätäkin viikkoa kiireiseksi, kun on töitä ja monta lukematonta tenttikirjaa ja junailua paikasta toiseen ja valmisteluja viikonlopun hassua reissua varten ja kesäleirin suunnittelua, mutta ei, minulla ei ole kiire, joskus on vaan enemmän asioita tehtävänä. Aina on aikaa mennä metsään, sillä siitä tulee parempi mieli ja asioiden tekeminen sujuu sen jälkeen paljon joutuisammin, ja aina on aikaa nähdä kavereita, jos niin haluaa. Kiire on hassu sana ja sitä viljellään mielestäni ihan liikaa.

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.