lauantai 16. tammikuuta 2021

käsityö- ja lankamuisteloita

Olen huomannut, että lanka tuo minulle paljon muistoja mieleen. Missä ja minkälaisessa tilanteessa olen langan ostanut tai keneltä sen saanut, mitä muuta sinä vuonna tapahtui, missä säilytin tuota ja tuota lankaa siinä ja siinä asunnossa. Eilen kuvasin jokusen käsityön, joiden langoista tuli monenmoista mieleen, joten ajettelin kirjoitella muisteloita ylös myös tänne. Maanantaina on taas paluu opiskeluihin, mutta olen pelkästään innoissani. Taas on tiedossa huimasti neulomisaikaa, joten parasta laittaa vanhat muistiin ennen uusia juttuja. 

Tässä ensimmäisessä ei nyt niin hirveästi muistoja ole, mutta todettakoon, että jämälankoja riittää vieläkin, vaikka olen niitä mukamas niin paljon neulonut. Nämä pienet sukat menivät heti käyttöön ja mielestäni niistä tuli oikein harmooniset. 


Sain viimein käytettyä Pirtin kehräämön karstalangan,jonka olen ostanut Tampereen messuilta vuonna 2007. Sain nimittäin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä valmiiksi huivin, joka vaatii vähän taustoitusta:  Viime vuoden lopulla innostuttiin kunnolla geokätköilystä. Vuosikausia sitten ollaan muutama kätkö etsitty, mutta jostain syystä vasta nyt nappasi ja kunnolla. Tämä jopa vähän ihmetyttää, että miksi vasta nyt, kun kätköilyssä on kuitenkin niin paljon elementtejä muista harrastuksistamme (suunnistus, pakohuoneet, aarteenetsinnät), että miksi ei olla jo aikaisemmin innostuttu. No, nyt olen kuitenkin jo neulonutkin kätköilyyn liittyen, sillä yhden mysteerikätkön vihjeenä oli monisivuinen sanallinen neuleohje, josta syntyi tämä kaulahuivi kätkön koordinaattien kera, mutta en niitä tässä sen enempää näytä. Ompelin huivin päät yhteen ja se menee juuri sopivasti kaksi kertaa kaulan ympäri. 


Sitten niitä vanhempia käsitöitä ja lisää aika vanhoja lankoja. Olen viime vuosina ostanut lankaa todella vähän, sillä päämääränäni on kutistaa lankavarastoani huomattavasti.Viimeksi olen ostanut lankaa toissa keväänä, kun pääsin toista kertaa elämässä Tapion kauppaan. Kovin uusia lankoja ei varastossani siis ole, ja olen ottanut käyttöön ihan niitä vanhimpia, ihan neulomisieni alussa ostamiani lankoja. Seuraavassa kuvassa ovat villahousut Novitan petroolista Woolista, joka jossain vaiheessa silloin vuonna 2007 oli kovassa huudossa ja loppu monesta paikasta. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä huppari, mutta muutaman vuoden kypsyttelyllä langasta tulikin villahousut, olisiko ollut viime vuoden alussa. Viimeisen viikon aikana niille on tullut kovasti käyttöä.


Lisää lankamuisteloita: vuonna 2010 (joka jälkikäteen ajateltuna oli monella tapaa hyvin huono vuosi omassa ja monen hyvin läheisen elämässä) olin ystäväni kanssa lomalla Barcelonassa. Olin kirjoittanut ylös muutaman lankakaupan nimen, ja jonain hetkenä lähdin niitä etsimään. Ainakin yhden löysin, sillä matkamuistona kotiin tuli kolme vyyhtiä paksua käsinvärjättyä villaa. Violetti on käytetty jo vuosia sitten ja punainen on vielä jäljellä. Nyt oli keltaisen vuoro, siitä riitti syksyllä isompaan ja pienempään pipoon.



Keväällä 2020 koronahässäkän iskiessä päälle aloitin ohuet raitasukat. Ajatuksena oli, että saisin ne valmiiksi siihen mennessä, kun etäopetus loppuisi, ja näkisin, että olen saanut myös jotain konkreettista aikaiseksi, mutta ei. En ole koskaan tehnyt opettajana niin paljon töitä kuin noina kahtena kuukautena, ja tuli istuttua ihan luvattoman paljon. Siksi töiden jälkeen ei tehnyt mieli istua neulomassa, enkä neulonut mitään moneen kuukauteen, suunnistamassa kävin taas sitäkin tiuhempaan. Syksyllä löysin sukanalun ja päätin tehdä loppuun.


Tästä on jo vuosia,kun yksi partiokaveri tuli käymään meillä, ja toi mukanaan kassillisen värjäämättömiä villalankoja. Pitkän aikaa kassi odotti nurkassa, että tuollainenkin lankakassi tuolla. Toissa keväänä, kun olin vapautunut yhdestä työpaikasta ja olin heti perään lähdössä lomalle Ylläkselle, aloin ilman sen suurempaa suunnitelmaa virkata isoäidinneliöitä. Viime kesänä kaikki samanpaksuiset valkoiset langat oli viimein virkattu, ja syksyllä yhdistin ne keltaisella alpakalla pieneksi peitoksi. 



Sellaisia muistoja. Kävin vähän selailemassa blogini alkuaikoja, ja tulipa taas lisää kaikenlaista mieleen. Jatkan siis kirjoittamista taas joku kerta.


keskiviikko 6. tammikuuta 2021

jämälankoja

Vuosi 2020 oli todellinen jämälankojen vuosi. Jämälankapurkit ja -korit ovat tyhjentyneet selvästi, ja nyt pitää jo todella miettiä, mitä jämistä pystyy tekemään. Alkuvuodesta neuloin monet sukat, sitten tulikin monen kuukauden tauko, etten neulonut lainkaan tai ainakaan saanut mitään valmiiksi. Kesällä langat alkoivat taas vähän juttelemaan, ja opintojen alettua neuloin jo kovempaa tahtia kuin silloin edellisen kerran opiskellessani. Etäluennolla kun voi hakea unohtuneen käsityön ja myös vaihtaa sitä lennossa, ja ryhmätunneilla voi myös inspiroitua siitä, että muutkin neulovat. 


koko n.23, meni heti käyttöön


hyväntekeväisyyteen, ehkä Hopelle


sama juttu


sama juttu


joululahja veljentyttärelle, joka juuri aatonaattona sanoikin, ettei hänellä ole villasukkia (ainakaan mukana)


joululahja puolisolle


hyväntekeväisyyteen


itelle, olivat olleet puoli vuotta kesken, mutta opintojen alettua valmistuivat hetkessä


isälle, vanhoihin tehty uudet kantapäät ja varret ja sitten vielä paikattu jouluksi, samat sukat lahjaksi jo kolmatta kertaa

Parit sukat jäivät tästä pois, laitetaan muistiin vielä omat ohkaiset raitasukat sekä joululahjaksi tehdyt punaisenliilat raitasukat.

Pidin viime vuonna jälleen kirjaa langankulutuksesta, neuloin ja virkkasin yhteensä vajaat kaksi kiloa. Tämäkin vuosi on jo päässyt käyntiin, sillä neuloin jo valmiiksi yhden kaulaliinan. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla, jos ja kun innostun taas jotain kirjoittamaan. Moni asia innostaisi, ehkä liiankin moni, ja sitten menee vielä tolkuttomasti aikaa johonkin päänsäryn potemiseen (nimimerkillä vasta kuudes migreenipäivä tänä vuonna...) Mutta ehkä se nyt viimein suostui poistumaan tältä erää. Joka tapauksessa:

Hyvää uutta vuotta! 

perjantai 16. lokakuuta 2020

menneitä

Puoleentoista vuoteen mahtuu aika paljon elämää. Perhe on kasvanut, sain olla yhden lukuvuoden ihan unelmatyössäni ja nyt olen taas hetken aikaa opiskelija, ja tässä maailman hetkessä ajoitus tuntuu tosi hyvältä. On ollut ihania hetkiä kotona ja reissussa, ja nyt alkoi syysloma. Innostaa moni asia, ja ehkä siksi palasin tännekin laittamaan asioita muistiin. Jokunen käsityökin on siis valmistunut, ja sittemmin jo kulunut puhki (pätee itseasiassa kaikkiin näihin sukkiin, osa on korjattu ja osa vielä työn alla). Ehkä ensi kerralla tämän vuoden neuleita, nämä ovat viime vuodelta.







sunnuntai 10. helmikuuta 2019

selviytymiskeinoja

Lukeminen, käsityöt, hiihto. Vuoden alussa tiesin, että työtä, jossa en ole tällä kertaa viihtynyt kovin hyvin, olisi jäljellä kolme kuukautta. Ajatus niinkin pitkästä ajasta ahdisti, mutta päätin keskittää huomioni enemmän niihin asioihin, joita teen työpäivän jälkeen. Niihin joista pidään, jotka vievät ajatukset muualle, jotka auttavat selviytymään jäljellä olevasta ajasta. Lukeminen, käsityöt, hiihto.



Vuoden ensimmäisenä päivänä sain valmiiksi yli vuoden kesken olleet kirjoneulesukat, joita olen jo ahkerasti kuluttanut työpaikan lattioita hiihdellessä. Ohje oli jostain Novita-lehdestä, mutta lopetin kirjoneulekuvion kesken, kun sen tekeminen ei vaan enää kiinnostanut yhtään, ja halusin saada sukat viimein valmiiksi.




Toiset sukat tein vierassukiksi veljentytölle, että on aina villasukat olemassa kun tulee käymään. Ainakin pari jämänöttöstä sain käytettyä ihan kokonaan.


Hiihtoladut ovat kutsuneet säännöllisesti, mutta paljon enemmänkin olisin voinut laduilla suhata. Kovin usein en vain arki-iltana ole jaksanut lähteä. Sen sijaan hiihdosta on tullut näköjään perjantai-illan vakio-ohjelma, tänäkin viikonloppuna sain sukseni ladulle perjantaina klo 21.37 ja sain hiihtää 50 minuuttia valaistua latua täysin yksin. Sitten valot sammuivat ja hetken nautin yksinäisestä matkasta pimeydessä.


Kirjoja on kulunut tänä vuonna jo 12, sekä luettuna että kuunneltuna. Tästä pinosta on luettuna Tolkien ja Nainen hytissä 10, Kankimäen uusimmassa on vielä reilu viikko laina-aikaa jäljellä, joten se pitäisi saada aloitettua. Minu Eesti on ollut kesken uudesta vuodesta, jotenkin sen lukeminen takkuaa muualla kuin Viron maaperällä. Yksi hyvä syy keksiä taas asiaa Suomenlahden toiselle puolelle. 


Enköhän näillä keinoilla kestä vielä kuusi viikkoa. Muutenkin viikot ovat menneet nyt kovalla vauhdilla. Varmaan äkkiä huomaan, että on tullut viimeisen työviikkoni perjantai ja saan miettiä pakattavia tavaroita, joiden kanssa hyppään junaan kohti Lappia.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Helmet-lukuhaaste 2018

Vuosi 2018 oli minulle jälleen kirjojen vuosi, tykkään lukemisesta valtavasti. Omalta osaltaan siihen innosti jälleen Helmet-kirjastojen lukuhaaste, joka on myös tänä vuonna, jo viidettä kertaa. Lukeminen on minulle yksi parhaista tavoista irrottautua työelämän typeryyksistä ja muistaa niitä asioita, joista eniten pidän. Tässä vuoden 2018 haasteeseen luetut kirjat sekä kuvia vuoden varrelta.

Madeira

1. Kirjassa muutetaan Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (27.2.)
2. Kotimainen runokirja 

   Hannele Huovi: Hiilellä piirretyt puut (2.3.)
3. Kirja aloittaa sarjan Enni Mustonen: Paimentyttö (21.1)
4. Kirjan nimessä on jokin paikka  

   Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano (9.6.)
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit  

   George Orwell: Vuonna 1984 (19.2.)



Madeira

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa  
    Nadia Murad: Viimeinen tyttö. Olin Isisin vankina. (1.12.)
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan  

    Diane Wynne Jones: Leijuva linna (20.10)
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja 

    Andrus Kivirähk: Kun Musti muni mummon (10.11.)
9. Kirjan kansi on yksivärinen Hannu Salama: Joulukuun kuudes (2.12)
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja 

    Mari Jungstedt: Luvattu maa (23.1.)


Madeira

11. Kirjassa käy hyvin 
    Elizabeth Gilbert: Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin. (29.6.)
12. Sarjakuvaromaani Agatha Christie et all: The End House (11.6.)
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa  

    Tuula Kallioniemi: Aasi ja Morso (3.12.)
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan  

    Tanja Virolainen: Juoksijan sielu (14.1.)
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja 

    Linda Olsson: Sonaatti Miriamille (15.10)


Madeira

16. Kirjassa luetaan kirjaa  
    Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa (4.1.)
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa  

    Petina Gappah: Muistojen kirja (18.4.)
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä Harri Närhi: Pölönen (10.9.)
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta 

    Eija Piekkari: Musta matkalaukku (30.1.)
20. Taiteilijaelämäkerta  

    Jaakko Heinimäki: Juha Tapion tie. Ohikiitävää (16.9.)

Tallinna
Jukola-harjoituksen parkkipaikka

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi  
    Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain (25.6.)
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin  

    Maija Vilkkumaa: Nainen katolla (1.3.)
23. Kirjassa on mukana meri Markus Torgeby: Juoksijan sydän (24.3.)
24. Surullinen kirja 

    Reko ja Tiina Lundán: Viikkoja, kuukausia (25.1.)
25. Novellikokoelma 

    Suomalaisia saunanovelleja: Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen (4.2.)



 Jukolan yö kotimaisemissa
Ohio, Lake Erie

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt  
    Timo Tuomi: Jalan halki Ranskan (9.9.)
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta  

    Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia (19.5.)
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä  

    Agatha Christie: Neljä suurta (1.1.)
29. Kirjassa on lohikäärme  

    Carlos Ruiz Zafon: Henkien labyrintti (29.7.)
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan 

    Heidi Köngäs: Sandra (6.10)

 Liperi

Etelä-Konnevesi

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa 
    Margaret Atwood: Orjattaresi (25.9.)
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan  

    Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (4.8.)
33. Selviytymistarina Cheryl Strayed: Villi vaellus
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta 

    Anna-Leena Härkönen: Valomerkki (6.1.)
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja 

    Mika Keränen: Vana roosa maja (11.11.) 


Messilä
Vihattu

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa 
    Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät (1.7.)
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi  

    Jukka Parkkinen: Suvi Kinos ja isoisän salattu elämä (29.11.)
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo 

    Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo (19.6.)
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama  

    Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina (8.10.)
40. Kirjassa on lemmikkieläin  

    Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (26.9.)
 
Vihattu                           

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti 
    Juha Itkonen: Minun Amerikkani (2.9.)
42. Kirjan nimessä on adjektiivi 
    Siri Huvstedt: Amerikkalainen elegia (13.7.)
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle        kielelle      
    Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (4.6.)
44. Kirja liittyy johonkin peliin 
    Agatha Christie: Kortit pöydällä (20.11.)
45. Palkittu tietokirja Lasse J. Laine ja Iiris Kalliola: Suomen    lasten luontokirja (27.12)

Evo, Valkea-Mustajärvi 
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana 
    Heikki Hamunen ja Hannu Airila: Polkujuoksukirja (16.7.)
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta 
    Anni Polva: Tiina etsii juuriaan (25.10.)
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö 
    Mikko Toivioinen ja Ronja Salmi: 12 tarinaa kirjoittamisesta
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja  
    Outi Hytönen: Suunnista kuin mestari (19.3.)
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja 
    Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa (6.8.)

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.