Olen huomannut, että lanka tuo minulle paljon muistoja mieleen. Missä ja minkälaisessa tilanteessa olen langan ostanut tai keneltä sen saanut, mitä muuta sinä vuonna tapahtui, missä säilytin tuota ja tuota lankaa siinä ja siinä asunnossa. Eilen kuvasin jokusen käsityön, joiden langoista tuli monenmoista mieleen, joten ajettelin kirjoitella muisteloita ylös myös tänne. Maanantaina on taas paluu opiskeluihin, mutta olen pelkästään innoissani. Taas on tiedossa huimasti neulomisaikaa, joten parasta laittaa vanhat muistiin ennen uusia juttuja.
Tässä ensimmäisessä ei nyt niin hirveästi muistoja ole, mutta todettakoon, että jämälankoja riittää vieläkin, vaikka olen niitä mukamas niin paljon neulonut. Nämä pienet sukat menivät heti käyttöön ja mielestäni niistä tuli oikein harmooniset.
Sain viimein käytettyä Pirtin kehräämön karstalangan,jonka olen ostanut Tampereen messuilta vuonna 2007. Sain nimittäin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä valmiiksi huivin, joka vaatii vähän taustoitusta: Viime vuoden lopulla innostuttiin kunnolla geokätköilystä. Vuosikausia sitten ollaan muutama kätkö etsitty, mutta jostain syystä vasta nyt nappasi ja kunnolla. Tämä jopa vähän ihmetyttää, että miksi vasta nyt, kun kätköilyssä on kuitenkin niin paljon elementtejä muista harrastuksistamme (suunnistus, pakohuoneet, aarteenetsinnät), että miksi ei olla jo aikaisemmin innostuttu. No, nyt olen kuitenkin jo neulonutkin kätköilyyn liittyen, sillä yhden mysteerikätkön vihjeenä oli monisivuinen sanallinen neuleohje, josta syntyi tämä kaulahuivi kätkön koordinaattien kera, mutta en niitä tässä sen enempää näytä. Ompelin huivin päät yhteen ja se menee juuri sopivasti kaksi kertaa kaulan ympäri.
Sitten niitä vanhempia käsitöitä ja lisää aika vanhoja lankoja. Olen viime vuosina ostanut lankaa todella vähän, sillä päämääränäni on kutistaa lankavarastoani huomattavasti.Viimeksi olen ostanut lankaa toissa keväänä, kun pääsin toista kertaa elämässä Tapion kauppaan. Kovin uusia lankoja ei varastossani siis ole, ja olen ottanut käyttöön ihan niitä vanhimpia, ihan neulomisieni alussa ostamiani lankoja. Seuraavassa kuvassa ovat villahousut Novitan petroolista Woolista, joka jossain vaiheessa silloin vuonna 2007 oli kovassa huudossa ja loppu monesta paikasta. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä huppari, mutta muutaman vuoden kypsyttelyllä langasta tulikin villahousut, olisiko ollut viime vuoden alussa. Viimeisen viikon aikana niille on tullut kovasti käyttöä.
Lisää lankamuisteloita: vuonna 2010 (joka jälkikäteen ajateltuna oli monella tapaa hyvin huono vuosi omassa ja monen hyvin läheisen elämässä) olin ystäväni kanssa lomalla Barcelonassa. Olin kirjoittanut ylös muutaman lankakaupan nimen, ja jonain hetkenä lähdin niitä etsimään. Ainakin yhden löysin, sillä matkamuistona kotiin tuli kolme vyyhtiä paksua käsinvärjättyä villaa. Violetti on käytetty jo vuosia sitten ja punainen on vielä jäljellä. Nyt oli keltaisen vuoro, siitä riitti syksyllä isompaan ja pienempään pipoon.
Keväällä 2020 koronahässäkän iskiessä päälle aloitin ohuet raitasukat. Ajatuksena oli, että saisin ne valmiiksi siihen mennessä, kun etäopetus loppuisi, ja näkisin, että olen saanut myös jotain konkreettista aikaiseksi, mutta ei. En ole koskaan tehnyt opettajana niin paljon töitä kuin noina kahtena kuukautena, ja tuli istuttua ihan luvattoman paljon. Siksi töiden jälkeen ei tehnyt mieli istua neulomassa, enkä neulonut mitään moneen kuukauteen, suunnistamassa kävin taas sitäkin tiuhempaan. Syksyllä löysin sukanalun ja päätin tehdä loppuun.
Tästä on jo vuosia,kun yksi partiokaveri tuli käymään meillä, ja toi mukanaan kassillisen värjäämättömiä villalankoja. Pitkän aikaa kassi odotti nurkassa, että tuollainenkin lankakassi tuolla. Toissa keväänä, kun olin vapautunut yhdestä työpaikasta ja olin heti perään lähdössä lomalle Ylläkselle, aloin ilman sen suurempaa suunnitelmaa virkata isoäidinneliöitä. Viime kesänä kaikki samanpaksuiset valkoiset langat oli viimein virkattu, ja syksyllä yhdistin ne keltaisella alpakalla pieneksi peitoksi.
Sellaisia muistoja. Kävin vähän selailemassa blogini alkuaikoja, ja tulipa taas lisää kaikenlaista mieleen. Jatkan siis kirjoittamista taas joku kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti