keskiviikko 30. joulukuuta 2015

jouluisia














Joulu meni ja nautin siitä kovasti, niin muiden kanssa kuin yksinäisyydessäkin. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen meillä kävi pukki ja pajatunttukin oli sytyttänyt kynttilän pajan ikkunaan ja jättänyt ulos pakettikasan. Kuusi oli pitkästä aikaa salissa, jonka joulutunnelmassa viivyin monena päivänä ihan yöhön asti. Poltin kynttilää, tuoksuttelin hyasintteja ja pipareita ja suklaata, luin loppuun loput lukuhaasteen kirjat, nukahdin viltin alle.

Lahjaksi paketoin tänä vuonna monenlaista. Ompelin kangaskasseja niitä tarvitseville sekä sinisen pöytäliinan vanhemmille. Kankaan löysin Malmin Fidasta, sattui onneksi sellainen pala jossa ei hulpioihin ollut sattunut Marimekko-tekstiä, sillä silloin olisin saanut maksaa ainakin tuplahinnan. Raitasukat sain valmiiksi jo ennen aattoa, mutta yhteen paketttin paketoin vain yhden sukan ja lupauksen jälkitoimituksesta. Jo joulupäivänä aloitin valmistelut ensi joulua varten: silppusin adventtikalenterin pakettikorteiksi.

Kuusenhakureissulle en tänä vuonna päässyt, mutta kävin sitten samoissa metsissä ihan muuten vain. Matkan varrella ihmettelin maiseman mullistusta, mutta metsässä oli onneksi vielä toistaiseksi samanlaista kuin ennenkin. Vein ylijäämäleivät  riistapellolle ja ihmettelin valoa taivaalla.

maanantai 21. joulukuuta 2015

ihana joulukuu




Sain toimeksiannon tehdä suojapussin miniläppärille. Yhtenä iltana innostuin ja loppupäivä menikin ompelukoneen äärellä tai lattialla mittaillessa. Kierrätyskeskuksesta oli jo aikaisemmin ostettu juuri sopivan kokoinen pala levyvanua, kankaat ja vetoketjun kaivoin varastoistani. Mittailin ja pähkäilin ja lopulta onnistuin: sain vetoketjun asettumaan melkein kauniisti ja läppärikin mahtuu sisälle. Toiselle puolelle tein nappitaskun virtajohdon paikaksi.





Joulukuu on ollut aika kiva. Gradu välillä ahdisti, mutta kun sain tutkimusmateriaalin hankinnan käyntiin, stressi hävisi sen siliän tien ja seuraavan kerran meinaan palata aiheeseen joskus joulun jälkeen. On ollut paljon kaikkea mukavaa: ensinnäkin maailman paras joulukalenteri, josta on tullut mm. retki Slåttmossenille Jakomäkeen, brunssi Sandroon sekä kirpparikierros. Toiseksi joulukuun ovat tehneet kivaksi maailman parhaat naapurit, joiden kanssa on vietetty aikaa joka viikonloppu ja joskus montakin päivää peräkkäin. Kolmas kiva juttu on lukuisat joulumarkkinat, viime viikonloppuna käytiin Porvoossa ainakin neljillä markkinoilla, Helsingissä olen kierrellyt niin Senaatintorilla, Vanhalla kuin Kaapelillakin. Vain Marian joulutori Hollolassa(viime vuonna siellä oli aika kaunista) jäi tänä vuonna näkemättä, mutta ensi vuonna taas.



Huomenna lähdetään joulunviettoon,tänään on ollut leppoisia lahjavalmisteluja ja neuloessa olen myös kirinyt lukuhaasteen kanssa. Tänään voisin tehdä myös seuraavan satsin piparitaikinaa, edellinen kun katosi jo aikaa sitten ja huomenna on tiedossa hyvää leipomisseuraa. 

tiistai 1. joulukuuta 2015

marraskuun lopulta



Ensimmäinen joululahja on valmis. Innostuin taas ihan älyttömästi jämäkerien yhdistelystä ja sen seurauksen syntyi sukat veljentyttärelle. Monta pientä kerää kului loppuun mutta piti kyllä myös korkata uusi Sateenkaari-kerä, jotta sain sukista samanlaiset. Tällainen neulonta taitaa olla se mistä tykkään kaikista eniten: muuten helppoa kuin mikä, mutta saa pähkäillä värien sommittelun ja langanriittävyyden kanssa ja yhtäkkiä addiktoiva neule onkin jo valmis. Lankana 7 veljestä, Jussi sekä Silja.


Tänä vuonna tein myös joulukalenterin. Sisällöstä en sen enempää kerro, mutta paketoinnissa käytin sekä vanhaa että uutta Marimekon joulukuvastoa sekä muita käteen osuneita lahjapaperin rippeitä. Tarrat löysin Tigerista ja vielä on toinen setti jäljellä ensi vuotta varten.



Lisää joululahjoja on tekeillä ja suunnitelmissa. Sydänsukat ovat jo hyvällä mallilla ja sitten olisi vielä kaksi paria tehtävänä. Toisista tulee tosi värikkäät, ajattelin sekoittaa vasta ostamaani Regiaa 7 veljestä Sateenkaaren kanssa, vika pari on vielä mietinnässä.  Meinaan myös ommella muutaman lahjan, mutta ennen lopullista jouluhullaantumista pitäisi saada vielä vähän edistettyä gradua.


Viikonloppuna olin ensimmäisessä varsinaisessa joulutapahtumassa, myyjäisissä jonne itsekin leivoin vähän. Oli kyllä mukava tunnelma ja sienipiirakat ostettiin hetkessä. Seuraava tapahtuma olikin sitten jo eilen ruuan ja juoman merkeissä Viron suurlähetystössä ja sitten seuraava on ensi viikonloppuna. Lopppuvuoden juhlakausi on kyllä hauskaa aikaa. 


Nyt on enää kuukausi Kirjan vuotta jäljellä, ja lukuhaasteessa vielä viisi kohtaa lukematta. Viime viikolla sain onneksi kuitattua trilogia-kohdan Salla Simukan Lumikki-trilogialla, nyt on siis ihan oikeasti vain viisi kirjaa jäljellä. Oli kyllä jännittävää luettavaa,ilman haastetta en todennäköisesti olisi näihin kirjoihin tarttunut.

tiistai 17. marraskuuta 2015

tampereen ja tallinnan tuliaiset





Oli kyllä niin kivaa käydä Tampereen kädentaitomessuilla. Sain ihan hirveästi uutta innostusta kaikkeen käsillä tekemiseen, kun näki niin paljon ihania värejä, materiaaleja, hauskoja tuotteita. Ja tietysti ihmisiä, joilla oli päällään huimia itse tehtyjä vaatteita. Ihmismäärä ei kumma kyllä ahdistanut, mutta ihan oman jaksamisen kannalta kaksipäiväinen messureissu ei olisi mitenkään huono idea, kun nähtävää oli niin valtavasti. Ostokset olivat harkittuja ja hyvä niin, voi hyvillä mielin lähteä ensi vuonnakin. 

Ekana ostin saippua-alustan Birgitan pajasta. Alustoja oli messuilla tarjolla vaikka minkälaisia, tässä puhutteli väri ja hauska muoto. Ollaan luovuttu kotona kokonaan nestesaippuasta, sillä vaikka ei olla ikinä itse ostettu palasaippuaa, sitä on nytkin noin kymmenen palaa odottamassa käyttöä ja todella hitaasti palat kuluvat. Jostain sitä saippuaa on vain ilmestynyt joten käytetään sitä sitten.  

Messuiltiin kolmen hengen voimin ja loput ostokset tein vasta sitten, kun oltiin kierretty kaikki hallit läpi ja yksi oli jo lähtenyt kotia kohti. Lankavalta ostin kilon keltaista trikookudetta yhtä mattoviritelmää varten, ja Rintalan luomutilalta kaksi vyyhtiä Ilo ja Suru- sukkalankaa. Paksut sukkalangat alkoivat olla varastossani jo aika vähissä, joten nyt tuli täydennystä ja samalla myös värjättävää. 

Viikonloppuna käväistiin myös Tallinnassa meijän kivojen naapureiden kanssa. Tuliaisiksi toin taas neilikoita, toivottasti ne kestävät taas vähintään kuukauden. 

 

torstai 12. marraskuuta 2015

kuulumisia

Lueskelin vanhaa blogiani ja oli aika kivaa palata vanhoihin juttuhin ja tunnelmiin. Voisi kirjoitella vähän useammin niin on sitten myöhemminkin enemmän luettavaa ja kivoja juttuja tallessa, kun ei niitä aina muuten muista. 

Neuloin itselleni pari pipoa. Oranssi on Lett-Lopia, vihreä toimintansa lopettaneen Utunan suomenlammas-sukkalankaa, värissä Rauha&Toivo. Utunan lanka oli vyyhdillä kirkkaasti kaunein lanka, mitä ikinä olen omistanut, ja onneksi neulepinnastakin tuli kaunista. Ostin vyyhdin Sypressistä elokuussa 2009, kun olin käynyt kirjautumassa yliopistoon ja opiskelijaelämä oli ihan vasta aluillaan. Vasta nyt seitsemäntenä opiskeluvuonna raaskin avata tuon maailman kauneimman vyyhdin. 




Olen päässyt Kirjan vuoden lukuhaasteessa jo aika pitkälle, 50 teoksesta puuttuu enää seitsemän. Tässä muutama syksyn luetuista, joita kaikkia voin myös suositella.


Ruoka on juttu, josta olen viime aikoina innostunut yhä enemmän ja enemmän. Koska kirjoitan gradua kotona, olen siinä sivussa myös kokkaillut paljon ja kokeillut kaikenlaista uutta. Erityisesti olen innostunut erilaisista kasvisruuista ja käyttänyt paljon kurpitsaa. Mutta ravintoloissakin olen käynyt enemmän kuin yleensä, meille on muodostunut keskiviikosta sellainen päivä, jolloin käydään ravintolassa akselilla Alppila-Kallio-Hakaniemi. Ravintolassakäynti on kyllä yksi parhaita juttuja mitä kaupungissa voi tehdä tähän pimeään vuodenaikaan.


En ymmärrä, miten olin voinut olla yli kuukauden käymättä metsässä sieniä katsomassa, mutta maanantaina korjasin senkin asian. Pari korillista löytyi, toisen annoin vanhemmille ja toisen vien veljelle, kun omat varastot ovat vielä aika täynnä edellisvuotisiakin, mutta metsään oli kuitenkin päästävä.


Tänään on suuntana Tampere, ja huomenna siellä kädentaitomessut. Viimeksi olen ollut noilla messuilla niin kauan sitten kuin 2008. Odotan huomista innolla: ideoita, innostusta, värejä ja lankoja.

torstai 15. lokakuuta 2015

kävelemässä



Reilu kuukausi sitten saatiin isän kanssa idea, että lähdettäisiin vähän kävelemään. Viime viikolla käveltiin neljä päivää ja 71 kilometriä. Yksi yö kului ulkosalla, kaksi lämpimissä autiotuvissa. Saatiin nauttia maisemista niin vesi- ja lumisateessa kuin myös auringonpaisteessa ja pakkasessa.



Edellisellä viikolla ompelin rinkalleni uuden sadesuojan, joka osoittautui tismalleen samanväriseksi kuin puihin maalatut reittimerkit.





Polulla ei onneksi ollut ruuhkaa, rauhassa sai kulkea. Ja ne harvat muut kulkijat olivat kaikki niin ystävällisiä.



En muistanut, kuinka kivaa vaeltaminen on, mutta nyt muistan. Yritän lähteä useammin retkelle, vaikka lyhyemmällekin. Olen haeskellut sopivia kohteita lähempää ja luulen pakkaavani rinkan taas pian. Pitkien matkojen kävely metsässä on nyt juuri sitä, mitä kaipaan tässä sekavassa maailmassa.
 

maanantai 14. syyskuuta 2015

sitä ja tätä

Syksy tuli vaihtelevissa merkeissä. On ollut huolta ja epätietoisuutta, mutta kuitenkin myös niitä älyttömän kivoja hetkiä, esimerkiksi eilinen leipominen  viisivuotiaan veljentytön kanssa ja toissapäivän hämäräkutsut. Olen suhannut edestakaisin, pohtinut gradua ja maailmanmenoa, yrittänyt hankkia vähän rahaa. Langat ja puikotkin kaivoin esille.


Snurren lahjakortilla hankin viime kesänä kaksi viljapellonväristä alpakkakerää, ja nyt tein niistä itselleni lapaset. Peukalot tein kaksinkertaisina, ranteisiin kirjoin pienet sydämet.


Innostuin myös maaliskuussa aloittamistani sukista. Sain monta jämäkerää kulumaan loppuun ja kokonaisuudesta tuli värikäs muta ihan harmooninen. Nämä aion lähettää SPR:n kautta tervetulosukiksi turvapaikanhakijalle.


Kesäisellä Viron-reissulla osuttiin Tarton kierrätyskeskukseen, josta ostin mm. eurolla kolme kukkaverhoa. Yhdestä tein kassin.

 
Kukkia on näkynyt myös muualla Eräänä sumuisena iltana lenkkeilessäni löysin tieni pitkästä aikaa Haltialaan, ja edessä siinsi pelto täynnä auringonkukkia, joita saa vapaasti poimia. Lenkkeilessä kukkien kantaminen oli hieman haastavaa, joten palattiin paikalle reilun viikon päästä ja haettiin vähän koristusta pippaloihin. 

Kohta voisin taas lähteä lenkkeilemään, mitäköhän tällä kertaa löytyisi? Sen jälkeen olisi hyvä saada vähän nukuttua, sillä työpäivä alkaa kello 23.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

mitä tein















Heinäkuussa matkasin pitkin maita ja mantuja, elokuussa olen kiertänyt metsiä rastien ja marjojen perässä. Olen tavannut kivoja tyyppejä, nähnyt tuttuja ja uusia upeita paikkoja, keittänyt monta kymmentä pulloa mehua ja vatkannut aika monta lettutaikinaa. Olen juossut kilometritolkulla illan pimetessä, pysähtynyt uimarannalle iltarastien jälkeen, syönyt jäätelöä laiturilla. Jännittänyt sairaaloita, ajanut kiemuroita hiekkateitä ja liian suoria moottoriteitä, haistanut kypsyvän viljan niin kotona kuin kaupungissakin. Silittänyt kissoja paljon, neulonut vähän. Paennnut maailmaa lukemalla, vaikka maailma on ollut hyvä.

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.