sitä ja tätä

Syksy tuli vaihtelevissa merkeissä. On ollut huolta ja epätietoisuutta, mutta kuitenkin myös niitä älyttömän kivoja hetkiä, esimerkiksi eilinen leipominen  viisivuotiaan veljentytön kanssa ja toissapäivän hämäräkutsut. Olen suhannut edestakaisin, pohtinut gradua ja maailmanmenoa, yrittänyt hankkia vähän rahaa. Langat ja puikotkin kaivoin esille.

Snurren lahjakortilla hankin viime kesänä kaksi viljapellonväristä alpakkakerää, ja nyt tein niistä itselleni lapaset. Peukalot tein kaksinkertaisina, ranteisiin kirjoin pienet sydämet.

Innostuin myös maaliskuussa aloittamistani sukista. Sain monta jämäkerää kulumaan loppuun ja kokonaisuudesta tuli värikäs muta ihan harmooninen. Nämä aion lähettää SPR:n kautta tervetulosukiksi turvapaikanhakijalle.

 

Kesäisellä Viron-reissulla osuttiin Tarton kierrätyskeskukseen, josta ostin mm. eurolla kolme kukkaverhoa. Yhdestä tein kassin.

 
Kukkia on näkynyt myös muualla Eräänä sumuisena iltana lenkkeilessäni löysin tieni pitkästä aikaa Haltialaan, ja edessä siinsi pelto täynnä auringonkukkia, joita saa vapaasti poimia. Lenkkeilessä kukkien kantaminen oli hieman haastavaa, joten palattiin paikalle reilun viikon päästä ja haettiin vähän koristusta pippaloihin. 

Kohta voisin taas lähteä lenkkeilemään, mitäköhän tällä kertaa löytyisi? Sen jälkeen olisi hyvä saada vähän nukuttua, sillä työpäivä alkaa kello 23.