vuoden lukemiset

Tänäkin vuonna osallistuin Helmet-kirjastojen lukuhaasteeseen ja pääsin sittenkin loppuun, vaikka joulukuun alussa meinasin jo luovuttaa. Onnistuin valitsemaan todella hyviä ja kiinnostavia kirjoja, loppujen lopuksi mikään kohta ei tuntunut pakkopullalta kun sopiva kirja oli löytynyt. Seuraava haaste julkaistaan ylihuomenna. Aamuyöstä lähdetään etelään, matkakassiin pakkasin omasta hyllystä kuusi kirjaa. Tässä tämän vuoden (haasteeseen) luetut ja kuvia vuden varrelta.

1. Ruuasta kertova kirja: Richard C. Morais: Herkullinen elämä (2.3.)  

2. Matkakertomus: Mirja Karna: Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä (24.2.) 

3. Kirjassa rakastutaan: Tuija Lehtinen: Jatkoaika (2.2.) 

4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja: Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi 

5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman: John Wiliams: Stoner (29.1.)

6. Kirjastosta kertova kirja: Vicki Myron ja Bree Witter: Kirjastokissa (4.11.) 

7. Vihervuosi 2016-sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja: Anni Kytömäki: Kultarinta (15.6.) 

8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Muriel Barbery: Siilin eleganssi (20.2.) 

9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja: Leelo Tungal: Siil Felix ja päkapliks Kerli (9.12) 

10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Marie Kondo: Konmari, iloa säkenöivä järjestys (7.12.)

 11. Sarjakuvakirja: Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot (10.11.) 

12. Näytelmä: Minna Canth: Kauppa-Lopo (29.7.)

13. Kirjan nimi on kysymys: Hanne Vibeke-Holst: Mitä he toisilleen tekivät (25.10)

14. Historiaa käsittelevä tietokirja: Riikka Alvik: Aikamatka esihistoriaan (9.7.) 

15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma: Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (23.3.) 

16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta: Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi (4.1.) 

17. Kirjassa juhlitaan: Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (1.1.)

18. Lastenkirja: Kristina Kass: Nõianeiu Nöbinina (17.5.) 

19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi: Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias (16.6.) 

20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan: Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa (1.2.) 

21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja: Daniel Defoe: Robinson Crusoe (26.12.)

22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.): Taina Latvala: Paljastuskirja (26.3.)
 
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.): David Ebershoff: Tanskalainen tyttö (27.7.)
 
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja: Elif Shafak: Kunnia (23.12.)
 
25. Kirjassa on yli 500 sivua: Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (22.1.)
   

26. Elämäkerta tai muistelmateos: Hyonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö (28.6.)

27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Chinua Achebe: Kaikki hajoaa (4.7.)

28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja: Mika Laitinen; Hannu Nikulainen; Johannes Silvennoinen: Sahti, elävä muinaisolut (3.7.)

29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja: Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo: Exit (2.4.)

30. Viihteellinen kirja: Leena Lehtolainen: Surunpotku (11.1.)

31. Olympialaisista kertova kirja: Karo Hämäläinen: Yksin (6.2.)
 
32. Kirjassa on myrsky: Paula Hawkins: Nainen junassa (5.4.)
 
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja: Leo Tolstoi: Hadzi Murat (11.12.)

34. Keskustelua herättänyt kirja: Aila Ruoho: Vartiotornin varjossa (23.2.) 

35. Kirjassa ollaan avaruudessa: Mauri Kunnas: Suuri avaruuskirja (8.7.)

36. Kokoelma esseitä tai kolumneja: Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (29.6.)
 
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan: Taina Teerialho: Hiljainen kevät (12.10.)

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: J.V.Salinger: Sieppari ruispellossa (28.12.)
 
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja: Mo Yan: Viinamaa (20.3.)

40. Eläkeläisen suosittelema kirja: Kari Hotakainen: Kantaja (3.8.)
  

41. Kirjassa lähetetään kirjeitä: Cecelia Ahern: P.S.Rakastan sinua (15.11.)

42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja: Farida Khalaf ja Andrea C. Hoffmann:Olin Isisin vanki (26.5.)
 
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.): Donna Tart: Jumalat juhlivat öisin (22.7.)
 
44. Kirjassa joku kuolee: Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus (13.1.)

45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja: Kari Hotakainen: Iisakin kirkko (5.1.)

46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: John Green: Teoria Katherinesta (15.12.)

47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Paolo Coelho: Pyhiinvaellus (23.11.)

48. Kirjassa on alle 150 sivua: Petri Tamminen: Muistelmat (7.3.)

49. Vuonna 2016 julkaistu kirja: Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella (27.4.)

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Donna Tart: Tikli (2.10)

   Hyvää uutta vuotta, sisältäköön sekin runsaasti hyviä kirjoja.

tämän syksyn asioita

Kirjoittaminen on tauon jälkeen vaikeaa, mutta ehkä madallan kynnystä ensin pelkillä kuvilla. Tämän syksyn harvat käsityöt ja askartelut.

kävin retkellä

Alkoi tehdä mieli retkelle, ja koska sellaista ei muuten ollut näköpiirissä niin päätin lähteä ihan itsekseni. Paikaksi valikoitui nopeasti Evo, sillä sinne ei ole kotoa pitkä matka, kirjastosta oli lainassa hyvä kartta ja muutenkin kiinnosti nähdä Evon maastoja vähän laajemmalti. Olen ollut Evolla paljon, monella leirillä ja kurssilla, mutta aina aika lailla niissä ihan samoissa maisemissa Pitkäniemenjärven ympäristössä. Nyt halusin nähdä jotain muutakin, mutta toki oli hauska nähdä myös leirialue tyhjänä ja hiljaisena, kun viime näkemällä siellä oli 17 000 ihmistä.

Kaapista löytyi vaikka mitä evääksi sopivaa, rinkkaan heitin kaikkea tarpeellista ja ei kun menoksi. Jätin auton Evokeskukselle ja leirialueen kautta suuntasin kohti pohjoista. Koskaan ei sienestys ole ollut yhtä helppoa kuin tällä reissulla: ihan vaan polkuja ja teitä kävellen, rinkka selässä poimien sain kokoon kassillisen kantarelleja, mustia torvisieniä ja suppilovahveroita, kuinkakohan paljon olisi löytynyt jos olisi poistunut polulta... Muita kulkijoita näin ainoastaan yhden, oli ihanan rauhallista. Viime vuosina on tullut  retkeiltyä eniten Nuuksiossa ja siellä on kyllä yöpaikkaa etsiessä turhauttanut useammankin kerran, kun joka paikka, myös kaikista syrjäisinkin laavu on ollut täynnä porukkaa.  

Rinkan rahtaaminen ylös alas mäkiä oli kyllä taas kivaa, useamminkin voisi sitä tehdä. Yöksi päädyin 10 kilometrin kävelyn jälkeen Vaarinkorven laavulle, seuraavana päivänä kävelin samanmoisen matkan takaisin, mutta eri reittiä. Seuraavalla kerralla sitten joku toinen kohde ja seurakaan ei olisi pahitteeksi, vaikka yksin kävely oli kyllä hauskaa.

Kymmenen vuotta, joista neljä täällä

Huomasin, että kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni heinäkuussa 2006. Kymmenen vuotta sitten. Pari ekaa vuotta kirjoitin aika usein, siitä on tahti koko ajan laskenut mutta silti yhä edelleen kirjoitan, hitaasti ja varmasti.

Tänä kesänä muuttuu moni asia. Valmistuin yliopistosta, pian jää taakse Helsinki ja maailman paras opiskelija-asunto ihanine naapureineen. Odottamassa on kotikylä ja kotitalo ja sen laittaminen oman näköiseksi vanhempien jäljiltä. Taakse jää vanha makoisa tehdastyö, kuukauden päässä odottaa ensimmäinen pidempi pätkä oman alan hommia. Mieli on samaan aikaan iloinen ja surullinen, odottava ja haikea, jännittynyt.

Kesä on mennyt siellä, täällä ja tuolla, mutta joskus olen neulonut: viimeksi sain valmiiksi Marimekko-henkiset sukat. Kaavioita tiirailin täältä.

Nyt on meneillään normaalin marja- ja mehuhullutuksen lisäksi myös muuttohulllutus: tavarat ovat sikinsokin kahdessa paikassa ja laatikkopinoja on siellä ja täällä.

juhlaa

Oli ollut jo pitkään tarkoitus tehdä jonkinlaista koristenauhaa juhlia varten, ja löinkin sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla lupautuessani huolehtimaan talomme vappusitsien koristeluista. Askartelulaatikoista löytyi vaikka minkä värisiä papereita ja siitä se sitten lähti: tein nauhaa aika paljon ja vaikka yhden pätkän lahjoitinkin alakerran naapurille, vielä riittää nauhaa koristeluksi vaikka mihin.

Ja koristelulle onkin ollut tarvetta, sillä tälle keväälle on kyllä riittänyt juhlan aiheita: gradun valmistuminen, synttärit ja vielä sitten valmistujaiset parin viikon päästä. Synttäreille  tein yhden kaikkien aikojen parhaista kakuista niin maun kuin ulkonäönkin perusteella. Täytteenä oli mansikka-sitruunarahkaa ja päällä koristeena kermaa sekä ketunleipiä kukkineen. Nyt mietin jo kuumeisesti valmistujaisten tarjottavia, pitäisi selvitä suht pienellä budjtilla ja se voi hyvinkin onnistua kun piha pursuaa raparperia ja muutakin kerättävää ja pakastin marjoja.

Tänäänkin on tiedossa juhla: tänään on yliopiston publiikki ja minusta tulee filosofian maisteri.

tehty

Ihanasta Kilpisjärven ja Rovaniemen reissusta on jo kuukausi ja graduntekokin on ollut jo pari viikkoa taakse jäänyttä elämää. On aika kiva tunne, kun voi tehdä kaikkea hauskaa ja hyödyllistä eikä tarvitse enää ajatella että se eräs tietty tiedosto olisi vielä keskeneräinen. Töiden, lukemisen, suunnistuksen ja neulomisen lisäksi lähiaikoina on tiedossa myös pieniä remonttihommia ja vähän suurempaa tavaranraivausta.

Talven neulomiset jäivät aika vähiin, yhdet vierassukat tein joululahjalangasta. Viime viikolla jatkoin jo aikaisemmmin aloitettuja Marimekko-sukkia, eka on jo valmis. Nyt kyllä innostaa taas vaikka mikä!

Viime viikolla juhlin gradun valmistumista ystävien kanssa ja tuli taas kokeiltua montaa uutta reseptiä. Yksi niistä oli siemennäkkäri, joka oli kyllä hyvää, mutta ihan liian murenevaa, eli ensi kerralla kokeilen jotain toista ohjetta. Oli hauska huomata, miten lähes jokaisessa tarjottavassa oli jotain itse kerättyä: mustikoita, punaherukoita, mustaherukoita, omenia, vuohenputkia (ihan kohta saa jo uusia) tai sieniä. Ja oli myös kiva huomata, kuinka huippuja tyyppejä sitä onkaan elämääni sattunut, voi olla että tulen kaipaamaan opiskeluajoilta eniten juuri tätä naapurustoa. Onneksi tänäänkin on kekkerit naapurien kanssa, huippua! Askartelin eilen teemaan sopivia koristeluja, laitan tänne kuvan kunhan saan sellaisen otettua.

Ai että ihminen voi olla onnessaan yhdestä palautetusta työstä ja keväästä!

matkalla

Lähdin matkalle jota olin odottanut innolla ja kauhulla joulukuusta lähtien. Kauhulla siksi, että päivät tuntuivat kuluvan liian nopeaan eikä gradutiedosto kasvannut mielestäni tarpeeksi nopeasti. 

Keskiviikkona nousin Tikkurilassa Kolarin junaan. Sain itselleni kokonaisen hytin, ihailin taas oransseja kalusteita. Kaivoin eväät esille ja kirjan myös, kirjoittamista en voinut edistää kun olisi pitänyt yhdistää eri versioita ja yksi niistä oli sähköpostissa. Älypuhelittoman elämän luksusta: aina ei ole nettiä. Luin, söin eväitä, katselin maisemia, nukuin paremmin kuin junassa koskaan. Aamulla katselin taas maisemia, loppumattomia soita. Kolarissa onnistuin laskutumaan junasta nyssäköineni ja siirtämään ne Muonion bussiin. Muoniossa oli aika siirtää tavarat seuraavaan bussiin ja syödä. Maisemat alkoivat muuttua, sellaisia en ollut Suomessa koskaan aiemmin nähnyt. Tuntureita tuntureiden perään. Viimein perillä, kyltissä luki Helsingin yliopisto. Löysin avaimen suureen mukavaan huoneeseen, söin, purin tavarat, lähdin saunaan. Tutustuin lauteilla uusiin ihmisiin ja kävin hangessa. Viikko alkoi ihan mahtavasti.

Olen kirjoittanut. Syönyt, hiihtänyt, taas kirjoittanut. Hiihtänyt Norjan ja Ruotsin puolelle, nähnyt ensimmäistä kertaa revontulia, kiivennyt lumikengillä Saanalle. Tavannut mielenkiintoisia ihmisiä. Ja taas kirjoittanut. Olen alkanut todella uskoa, että valmista tulee. Palautan työn silloin, kuin alunperin aioinkin. Olen nauttinut olostani ihan mielettömästi, kirjoittaminen on tuntunut luksukselta. Onneksi on vielä pari päivää jäljellä. Kiitos yliopisto.

Tammikuu ja helmikuun alku ovat menneet gradua pakertaessa. Nyt on 24 sivua kasassa, vähintään toinen mokoma pitäisi saada syntymään vajaassa kahdessa kuukaudessa. Tai ei pidä, niin olen vain päättänyt sillä haluaisin juhlia valmistujaisia alkukesästä. Vaikka välillä tuntuu vaikealta, olen kyllä taas huomannut nauttivani kirjoittamisesta, vaikka se vaikeaa onkin eikä tieteellinen teksti ruotsiksi nyt ihan ole se sellainen tekstityyppi jota vapaaehtoisesti lähtisin kirjoittamaan. 

Yritän kovasti nauttia viimeisistä kuukausista opiskelijana. Siitä, että ei tarvitse tehdä hommia, jos mieluummin haluaa vain haahuta kaupungilla, että voikin ryhtyä niihin hommiin vasta illan pimetessä. Siitä, ettei ole sidottu säännöllisen työn aikatauluihin vaan voi junailla itsensä kotikulmille kun siltä tuntuu. Että voi saada opiskelija-alennuksia ja kävellä sitä yhtä käytävää, jossa on aina tuntenut itsensä ihan erityisesti opiskelijaksi. 

Neuloin huipulle ystävälle sukat joulun jälkeen, mutta sittemmin on neulominen jäänyt aika vähiin, ei ole kai oikeanlaista työtä kesken. Ehkä korjaan asian pian. Lukemista olen sen sijaan harrastanut ihan kunnolla, lukuhaasteesta olen ruksinut jo kymmenen kirjaa ja nyt on kesken kolme.