tiistai 24. tammikuuta 2023

virkattu peitto

Taas on jotain valmista, tämä tahti ällistyttää itseni. Tosin kerrankin on aikaa eikä oikein pystymistä muuhun, niin mikäs siinä käsitöitä tehdessä. 


Vuoden alussa aloitin neuletöiden rinnalle virkatun vauvanpeiton. Sain useampi vuosi sitten tädiltäni jotain hänen vanhoja lankojaan. Osan olivat ötökät syöneet ja heitin ne pois, mutta kuusi kerää vanhaa Novitan Bambinoa vyyhditin ja laitoin talteen omaan lasipurkkiinsa. Sitten jompanakumpana koronapääsiäisenä värjäsin puolet keltaisiksi, koska lankalauantain perinteenä on meillä puuhata jotain lankojen parissa. Joko värjäillä tai tehdä ostoksia. Koska en ole laittanut mitään muistiin, ei ole minkäänlaista muitikuvaa, millä langat värjäsin, vaihtoehtoina taitavat olla Kool-Aid tai vanha Dylonin nappiväri. 


Olin aloittanut jotain tällaista jo aiemminkin, mutta silloin ongelmana oli liian kireä aloitusketju. Nyt tein aloitusreunan todella isolla (ehkä 8mm?) koukulla, ja nyt ei tullut sitten mitään ongelmaa. Ongelma tuli sitten vuoden toisella viikolla, kun virkkasin parina päivänä vähän liikaa, ja käsi kipeytyi. Silloin keskityin sitten ompeluhommiin ja loppuviikosta neulomiseenkin, ja vähitellen pääsin taas virkkaamaan. Peitosta tuli kivan kevyt ja ilmava ja myös yllättävän iso pingotuksen jälkeen. 


Virkattu siksakpeitto
lanka: Novita Bambino (100% merinovilla) 203 g
koukku: 3,5 mm
koko: n. 80 cm x 100 cm


Alkuvuosi on mennyt pitkälti siis sohvalla tai pöydän ääressä käsitöitä tehden ja kirjoja lukien ja kuunnellen. Taidan mennä jatkamaan. 

sunnuntai 22. tammikuuta 2023

kuiske

Olin pitkin syksyä luvannut lapselle, että teen hänelle villapaidan. Joululahjahommista selvittyäni valitsin Veera Jussilan Neulekekkerit-kirjasta Kuiske-paidan ja lähdin tutkailemaan, löytyisikö siihen sopivaa lankaa. Sopiviksi osoittautuivat sadan gramman kerät Regia Silkiä sekä Purl Sohon Linen quilliä. Kerät on ostettu ihan eri puolilta maailmaa, mutta väri niissä on niin sama, ettei sitä paljaalla silmällä oikein erota, enemmänkin erottaa materiaalieron, tuo pellava näkyy kauniisti neulepinnassa. 



Aloitin paitaa vuoden lopulla ja otin mukaan uudenvuodenreissuun. Paita neulottiin ylhäältä alas, enkä edelleenkään tiedä, mitä ihmettä jossain vaiheessa tapahtui. Neuloin koko helman valmiiksi ja aloitin hihoja, kun huomaisin, että hihoista oli tulossa täysin erikokoiset. Vaikka paitaa oli soviteltukin ahkerasti, vasta hihojen kohdalla huomasin, että noin 20 silmukkaa oli jäänyt poimimatta hihalangalle ja olinkin jatkanut niillä helmaa. Raglanlevennys oli omituisesti aika keskellä, mutta en ollut sitäkään sitten aiemmin huomannut. Ei siinä sitten muuta kuin purkamaan kolme neljäsosaa kaikesta neulotusta ja uusi yritys. Onneksi helma oli tosi nopea neuloa, ei turhia kavennuksia tai levennyksiä, vain hieman lyhennettyjä kerroksia ihan lopussa. 


En tietenkään tehnyt mitään mallitilkkua ja puikkokokokin oli vahingossa puolta numeroa ohjeen suositusta pienempi, mutta ihan hyvän kokoinen paidasta tuli. Tein koon 110/116 ja tämän talven paita menee ennemminkin neulemekosta.


Tein paitaan ohjeen mukaisen raidoituksen, mutta se ei varsinaisesti kyllä näy mitenkään. Kastellessani paitaa se tuli näkyviin.




Molemmat langat tuntuivat todelliselta luksusneulomiselta, ja mikä parasta, lapsi tykkää paidastaan. Loppuun vielä tiedot muistiin:

Kuiske, koko 110/116, kirjasta Neulekekkerit (Veera Jussila)

langat: Regia Silk 4-fädig 100 g ja Purl Soho Linen Quill 73g

puikot: 3mm pyörö, 2,5mm sukkapuikot



Ensimmäinen valmistunut neule tälle vuodelle!


lauantai 21. tammikuuta 2023

erään viikon ompeluhuumassa

Tänä vuonna on ollut rutkasti aikaa käsitöille, ja aika monta juttua on jo valmistunutkin tai on jo vähintään aika pitkällä. Tässä valmiita ommeltuja juttuja:

Kaksipuolinen tilkkupeitto lattialla makoiluun ja möngintään. Kankaista suurin osa on kirpparilta tai muuten kierrätettyjä, mutta pari taisi olla myös jostain Eurokankaan alelaarista vähintään kymmenen vuoden takaa. Välissä lisälämpönä ja -pehmikkeenä jostain tullut fleecehuopa, jolla ei sellaisenaan ollut oikein käyttöä.


Peiton ompelua nopeutti suuresti se, että olin valikoinut kankaita ja leikannut ja silittänyt tilkkuja jo viime keväänä. Tarkoitus oli silloin tehdä päiväpeitto, mutta totesin nyt niitä olevan tarpeeksi. Tälle sen sijaan on tarvetta tulossa, ja koekäyttökin on jo suoritettu viime viikonloppuna. 


Löysin kankaita myllätessäni yhden ehkä hieman kadoksissa olleen kangaskätkön, jossa oli pari pientä palaa oikein paksua Marimekon markiisia, tai ainakin tosi jykevän tuntuista puuvillaa. Ensimmäisen palan ompelin niin isoksi pussukaksi kuin vain mahdollista, kokoa tällä on 29 cm x 15 cm. Vuorikankaana on keltaista kukkakangasta, jota on myös peiton molemmilla puolilla. Sopiva vetoketjukin löytyi valmiina, mutta ompelutaidot sen kiinnittämiseksi vaativat edelleen hienosäätöä, jotta tekeminen olisi hieman sujuvampaa. 



Vastaan tuli myös yksi puhkinukuttu pellavatyynyliina, jonka toinen puoli oli jostain syystä kuitenkin ihan käyttökelpoinen. Ompelin siitä ohkaisen pyyhkeen.
 

Yksi ompelus on päässyt jo tositoimiin: Vanhasta kangaskassista tein perinteisen nyörillä suljettavan kässäpussin, jossa on nyt keskeneräinen virkkuutyö. Sain kassin ystävältä vuosia sitten, hän oli ommellut sen itse Ghanasta tuomastaan kankaasta. Kuosi oli ja on edelleen tosi mieluinen, ja runsaassa käytössä kassin sangat ja yläreuna hajosivat. Nyt totesin sen olevan liian pieni nykyisiin kassitarpeisiini, mutta kässäpussiksi juuri sopiva. 


Pari ommeltua juttua vaatii vielä viimeistelyä, ja tälle vuodelle on valmistunut jo yksi neulepaitakin. Lisää tulossa, ehkä jopa pian.

maanantai 16. tammikuuta 2023

joululahjoja

Ja niinhän kuluikin kaksi vuotta ilman kirjoitusta. Kaikenlaista olen kuitenkin tehnyt, joten kirjoittelempa nyt ihan tuoreimmista jutuista.

Joululahjojen suhteen oltiin ihan kohtuuhyvin liikkeellä ajoissa, suurin osa oli oikeasti tehty valmiiksi ja paketoitukin ennen joulua. Kahta sukkaparia piti vielä hieman neuloa, mutta nekin ennättivät valmiiksi ihan ajoillaan.

Jo pitkään oli ollut ajatuksissa tehdä kynttilöitä, kun niihin tarvittavia materiaaleja oli päässyt kertymään. Työläintä olikin miettiä sopivia kynttilämuotteja ja laittaa sydänlangat ja mahdolliset tiivistykset valmiiksi ennen sulatussessioita. Käytettiin glögipurkkeja, vessapaperirullanhylsyjä ja muutamaa valmista, kynttilöille tarkoitettua astiaa. Vessapaperirullat eivät ihan toimineet toivotusti, mutta kaksi viidestä yrityksestä kuitenkin onnistui. Kaikki käytetty kynttilämassa oli kierrätettyä vanhoista kynttilänlopuista, joista osa oli kohta viisitoista vuotta sitten kuolleen mummini keräämiä. Aika tavaran kaupittelee, vai miten se nyt menikään...Kuvassa osa tuotoksista, ja osa steariinista kului myös sytykeruusuihin. Saatiin käytettyä kaikki vanhat kynttiläjämät, vaan kuinkas sitten kävikään: jostain syystä joulunviettopaikassamme tuli puheeksi, että tarvitsisimmeko kynttilänjämiä. Juu, juuri tehtiin niistä uusia kynttilöitä. Paluukuormassa kotiin tuli edellistä huomattavasti isompi laatikko jämiä, joten taitaa kynttilähommat jatkua myös tänä vuonna.


Steariinipitoisten lahjojen lisäksi tein useamman villaisen lahjan:

Äitille neuloin jo kesän lämipimillä keleillä pitkät ja ohuet ranteenlämmittimet, ja kerroin, että osa niiden lämmöstä on juuri kesältä varastoitunutta. Lankana Fabel.


Lapsi pyysi useaan otteeseen kertomaan pajatontulle, että hän haluaa sateenkaarivillasukat. Sellaisethan pajatonttu sitten teki, kun oli ensin löytänyt sopivaa lankaa kierrätyskeskus Patinan lankalaarista.


Veljen perheen lapsille tein sukat harkituilla väriyhdistelmillä: toiselle keltamustat raitasukat Puuskupuh-tuvan väreissä, ja toiselle hänen partiolippukuntansa tunnusväreissä (musta ja oranssi). Ne valmistuivat vasta aatonaattona, joten kuva jäi ottamatta. Lankoina keltaisissa Arwetta&Hjertesock, mustoransseissa 7 veljestä.


Veljen sukat jäivät näköjään myös kuvaamatta, isoveljelle perussukat tähkänvärisestä Isoveli-langasta.

Isän sukkiin löytyi sopiva lanka myöskin Patinan laarista, oletan tämän olevan 7 veljestä. 


Nyt onkin sitten paljon kaikkea uutta tekeillä, mutta se onkin sitten oma juttunsa.

lauantai 16. tammikuuta 2021

käsityö- ja lankamuisteloita

Olen huomannut, että lanka tuo minulle paljon muistoja mieleen. Missä ja minkälaisessa tilanteessa olen langan ostanut tai keneltä sen saanut, mitä muuta sinä vuonna tapahtui, missä säilytin tuota ja tuota lankaa siinä ja siinä asunnossa. Eilen kuvasin jokusen käsityön, joiden langoista tuli monenmoista mieleen, joten ajettelin kirjoitella muisteloita ylös myös tänne. Maanantaina on taas paluu opiskeluihin, mutta olen pelkästään innoissani. Taas on tiedossa huimasti neulomisaikaa, joten parasta laittaa vanhat muistiin ennen uusia juttuja. 

Tässä ensimmäisessä ei nyt niin hirveästi muistoja ole, mutta todettakoon, että jämälankoja riittää vieläkin, vaikka olen niitä mukamas niin paljon neulonut. Nämä pienet sukat menivät heti käyttöön ja mielestäni niistä tuli oikein harmooniset. 


Sain viimein käytettyä Pirtin kehräämön karstalangan,jonka olen ostanut Tampereen messuilta vuonna 2007. Sain nimittäin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä valmiiksi huivin, joka vaatii vähän taustoitusta:  Viime vuoden lopulla innostuttiin kunnolla geokätköilystä. Vuosikausia sitten ollaan muutama kätkö etsitty, mutta jostain syystä vasta nyt nappasi ja kunnolla. Tämä jopa vähän ihmetyttää, että miksi vasta nyt, kun kätköilyssä on kuitenkin niin paljon elementtejä muista harrastuksistamme (suunnistus, pakohuoneet, aarteenetsinnät), että miksi ei olla jo aikaisemmin innostuttu. No, nyt olen kuitenkin jo neulonutkin kätköilyyn liittyen, sillä yhden mysteerikätkön vihjeenä oli monisivuinen sanallinen neuleohje, josta syntyi tämä kaulahuivi kätkön koordinaattien kera, mutta en niitä tässä sen enempää näytä. Ompelin huivin päät yhteen ja se menee juuri sopivasti kaksi kertaa kaulan ympäri. 


Sitten niitä vanhempia käsitöitä ja lisää aika vanhoja lankoja. Olen viime vuosina ostanut lankaa todella vähän, sillä päämääränäni on kutistaa lankavarastoani huomattavasti.Viimeksi olen ostanut lankaa toissa keväänä, kun pääsin toista kertaa elämässä Tapion kauppaan. Kovin uusia lankoja ei varastossani siis ole, ja olen ottanut käyttöön ihan niitä vanhimpia, ihan neulomisieni alussa ostamiani lankoja. Seuraavassa kuvassa ovat villahousut Novitan petroolista Woolista, joka jossain vaiheessa silloin vuonna 2007 oli kovassa huudossa ja loppu monesta paikasta. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä huppari, mutta muutaman vuoden kypsyttelyllä langasta tulikin villahousut, olisiko ollut viime vuoden alussa. Viimeisen viikon aikana niille on tullut kovasti käyttöä.


Lisää lankamuisteloita: vuonna 2010 (joka jälkikäteen ajateltuna oli monella tapaa hyvin huono vuosi omassa ja monen hyvin läheisen elämässä) olin ystäväni kanssa lomalla Barcelonassa. Olin kirjoittanut ylös muutaman lankakaupan nimen, ja jonain hetkenä lähdin niitä etsimään. Ainakin yhden löysin, sillä matkamuistona kotiin tuli kolme vyyhtiä paksua käsinvärjättyä villaa. Violetti on käytetty jo vuosia sitten ja punainen on vielä jäljellä. Nyt oli keltaisen vuoro, siitä riitti syksyllä isompaan ja pienempään pipoon.



Keväällä 2020 koronahässäkän iskiessä päälle aloitin ohuet raitasukat. Ajatuksena oli, että saisin ne valmiiksi siihen mennessä, kun etäopetus loppuisi, ja näkisin, että olen saanut myös jotain konkreettista aikaiseksi, mutta ei. En ole koskaan tehnyt opettajana niin paljon töitä kuin noina kahtena kuukautena, ja tuli istuttua ihan luvattoman paljon. Siksi töiden jälkeen ei tehnyt mieli istua neulomassa, enkä neulonut mitään moneen kuukauteen, suunnistamassa kävin taas sitäkin tiuhempaan. Syksyllä löysin sukanalun ja päätin tehdä loppuun.


Tästä on jo vuosia,kun yksi partiokaveri tuli käymään meillä, ja toi mukanaan kassillisen värjäämättömiä villalankoja. Pitkän aikaa kassi odotti nurkassa, että tuollainenkin lankakassi tuolla. Toissa keväänä, kun olin vapautunut yhdestä työpaikasta ja olin heti perään lähdössä lomalle Ylläkselle, aloin ilman sen suurempaa suunnitelmaa virkata isoäidinneliöitä. Viime kesänä kaikki samanpaksuiset valkoiset langat oli viimein virkattu, ja syksyllä yhdistin ne keltaisella alpakalla pieneksi peitoksi. 



Sellaisia muistoja. Kävin vähän selailemassa blogini alkuaikoja, ja tulipa taas lisää kaikenlaista mieleen. Jatkan siis kirjoittamista taas joku kerta.


keskiviikko 6. tammikuuta 2021

jämälankoja

Vuosi 2020 oli todellinen jämälankojen vuosi. Jämälankapurkit ja -korit ovat tyhjentyneet selvästi, ja nyt pitää jo todella miettiä, mitä jämistä pystyy tekemään. Alkuvuodesta neuloin monet sukat, sitten tulikin monen kuukauden tauko, etten neulonut lainkaan tai ainakaan saanut mitään valmiiksi. Kesällä langat alkoivat taas vähän juttelemaan, ja opintojen alettua neuloin jo kovempaa tahtia kuin silloin edellisen kerran opiskellessani. Etäluennolla kun voi hakea unohtuneen käsityön ja myös vaihtaa sitä lennossa, ja ryhmätunneilla voi myös inspiroitua siitä, että muutkin neulovat. 


koko n.23, meni heti käyttöön


hyväntekeväisyyteen, ehkä Hopelle


sama juttu


sama juttu


joululahja veljentyttärelle, joka juuri aatonaattona sanoikin, ettei hänellä ole villasukkia (ainakaan mukana)


joululahja puolisolle


hyväntekeväisyyteen


itelle, olivat olleet puoli vuotta kesken, mutta opintojen alettua valmistuivat hetkessä


isälle, vanhoihin tehty uudet kantapäät ja varret ja sitten vielä paikattu jouluksi, samat sukat lahjaksi jo kolmatta kertaa

Parit sukat jäivät tästä pois, laitetaan muistiin vielä omat ohkaiset raitasukat sekä joululahjaksi tehdyt punaisenliilat raitasukat.

Pidin viime vuonna jälleen kirjaa langankulutuksesta, neuloin ja virkkasin yhteensä vajaat kaksi kiloa. Tämäkin vuosi on jo päässyt käyntiin, sillä neuloin jo valmiiksi yhden kaulaliinan. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla, jos ja kun innostun taas jotain kirjoittamaan. Moni asia innostaisi, ehkä liiankin moni, ja sitten menee vielä tolkuttomasti aikaa johonkin päänsäryn potemiseen (nimimerkillä vasta kuudes migreenipäivä tänä vuonna...) Mutta ehkä se nyt viimein suostui poistumaan tältä erää. Joka tapauksessa:

Hyvää uutta vuotta! 

perjantai 16. lokakuuta 2020

menneitä

Puoleentoista vuoteen mahtuu aika paljon elämää. Perhe on kasvanut, sain olla yhden lukuvuoden ihan unelmatyössäni ja nyt olen taas hetken aikaa opiskelija, ja tässä maailman hetkessä ajoitus tuntuu tosi hyvältä. On ollut ihania hetkiä kotona ja reissussa, ja nyt alkoi syysloma. Innostaa moni asia, ja ehkä siksi palasin tännekin laittamaan asioita muistiin. Jokunen käsityökin on siis valmistunut, ja sittemmin jo kulunut puhki (pätee itseasiassa kaikkiin näihin sukkiin, osa on korjattu ja osa vielä työn alla). Ehkä ensi kerralla tämän vuoden neuleita, nämä ovat viime vuodelta.







sunnuntai 10. helmikuuta 2019

selviytymiskeinoja

Lukeminen, käsityöt, hiihto. Vuoden alussa tiesin, että työtä, jossa en ole tällä kertaa viihtynyt kovin hyvin, olisi jäljellä kolme kuukautta. Ajatus niinkin pitkästä ajasta ahdisti, mutta päätin keskittää huomioni enemmän niihin asioihin, joita teen työpäivän jälkeen. Niihin joista pidään, jotka vievät ajatukset muualle, jotka auttavat selviytymään jäljellä olevasta ajasta. Lukeminen, käsityöt, hiihto.



Vuoden ensimmäisenä päivänä sain valmiiksi yli vuoden kesken olleet kirjoneulesukat, joita olen jo ahkerasti kuluttanut työpaikan lattioita hiihdellessä. Ohje oli jostain Novita-lehdestä, mutta lopetin kirjoneulekuvion kesken, kun sen tekeminen ei vaan enää kiinnostanut yhtään, ja halusin saada sukat viimein valmiiksi.




Toiset sukat tein vierassukiksi veljentytölle, että on aina villasukat olemassa kun tulee käymään. Ainakin pari jämänöttöstä sain käytettyä ihan kokonaan.


Hiihtoladut ovat kutsuneet säännöllisesti, mutta paljon enemmänkin olisin voinut laduilla suhata. Kovin usein en vain arki-iltana ole jaksanut lähteä. Sen sijaan hiihdosta on tullut näköjään perjantai-illan vakio-ohjelma, tänäkin viikonloppuna sain sukseni ladulle perjantaina klo 21.37 ja sain hiihtää 50 minuuttia valaistua latua täysin yksin. Sitten valot sammuivat ja hetken nautin yksinäisestä matkasta pimeydessä.


Kirjoja on kulunut tänä vuonna jo 12, sekä luettuna että kuunneltuna. Tästä pinosta on luettuna Tolkien ja Nainen hytissä 10, Kankimäen uusimmassa on vielä reilu viikko laina-aikaa jäljellä, joten se pitäisi saada aloitettua. Minu Eesti on ollut kesken uudesta vuodesta, jotenkin sen lukeminen takkuaa muualla kuin Viron maaperällä. Yksi hyvä syy keksiä taas asiaa Suomenlahden toiselle puolelle. 


Enköhän näillä keinoilla kestä vielä kuusi viikkoa. Muutenkin viikot ovat menneet nyt kovalla vauhdilla. Varmaan äkkiä huomaan, että on tullut viimeisen työviikkoni perjantai ja saan miettiä pakattavia tavaroita, joiden kanssa hyppään junaan kohti Lappia.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Helmet-lukuhaaste 2018

Vuosi 2018 oli minulle jälleen kirjojen vuosi, tykkään lukemisesta valtavasti. Omalta osaltaan siihen innosti jälleen Helmet-kirjastojen lukuhaaste, joka on myös tänä vuonna, jo viidettä kertaa. Lukeminen on minulle yksi parhaista tavoista irrottautua työelämän typeryyksistä ja muistaa niitä asioita, joista eniten pidän. Tässä vuoden 2018 haasteeseen luetut kirjat sekä kuvia vuoden varrelta.

Madeira

1. Kirjassa muutetaan Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (27.2.)
2. Kotimainen runokirja 

   Hannele Huovi: Hiilellä piirretyt puut (2.3.)
3. Kirja aloittaa sarjan Enni Mustonen: Paimentyttö (21.1)
4. Kirjan nimessä on jokin paikka  

   Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano (9.6.)
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit  

   George Orwell: Vuonna 1984 (19.2.)



Madeira

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa  
    Nadia Murad: Viimeinen tyttö. Olin Isisin vankina. (1.12.)
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan  

    Diane Wynne Jones: Leijuva linna (20.10)
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja 

    Andrus Kivirähk: Kun Musti muni mummon (10.11.)
9. Kirjan kansi on yksivärinen Hannu Salama: Joulukuun kuudes (2.12)
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja 

    Mari Jungstedt: Luvattu maa (23.1.)


Madeira

11. Kirjassa käy hyvin 
    Elizabeth Gilbert: Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin. (29.6.)
12. Sarjakuvaromaani Agatha Christie et all: The End House (11.6.)
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa  

    Tuula Kallioniemi: Aasi ja Morso (3.12.)
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan  

    Tanja Virolainen: Juoksijan sielu (14.1.)
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja 

    Linda Olsson: Sonaatti Miriamille (15.10)


Madeira

16. Kirjassa luetaan kirjaa  
    Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa (4.1.)
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa  

    Petina Gappah: Muistojen kirja (18.4.)
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä Harri Närhi: Pölönen (10.9.)
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta 

    Eija Piekkari: Musta matkalaukku (30.1.)
20. Taiteilijaelämäkerta  

    Jaakko Heinimäki: Juha Tapion tie. Ohikiitävää (16.9.)

Tallinna
Jukola-harjoituksen parkkipaikka

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi  
    Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain (25.6.)
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin  

    Maija Vilkkumaa: Nainen katolla (1.3.)
23. Kirjassa on mukana meri Markus Torgeby: Juoksijan sydän (24.3.)
24. Surullinen kirja 

    Reko ja Tiina Lundán: Viikkoja, kuukausia (25.1.)
25. Novellikokoelma 

    Suomalaisia saunanovelleja: Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen (4.2.)



 Jukolan yö kotimaisemissa
Ohio, Lake Erie

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt  
    Timo Tuomi: Jalan halki Ranskan (9.9.)
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta  

    Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia (19.5.)
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä  

    Agatha Christie: Neljä suurta (1.1.)
29. Kirjassa on lohikäärme  

    Carlos Ruiz Zafon: Henkien labyrintti (29.7.)
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan 

    Heidi Köngäs: Sandra (6.10)

 Liperi

Etelä-Konnevesi

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa 
    Margaret Atwood: Orjattaresi (25.9.)
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan  

    Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (4.8.)
33. Selviytymistarina Cheryl Strayed: Villi vaellus
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta 

    Anna-Leena Härkönen: Valomerkki (6.1.)
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja 

    Mika Keränen: Vana roosa maja (11.11.) 


Messilä
Vihattu

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa 
    Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät (1.7.)
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi  

    Jukka Parkkinen: Suvi Kinos ja isoisän salattu elämä (29.11.)
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo 

    Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo (19.6.)
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama  

    Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina (8.10.)
40. Kirjassa on lemmikkieläin  

    Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (26.9.)
 
Vihattu                           

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti 
    Juha Itkonen: Minun Amerikkani (2.9.)
42. Kirjan nimessä on adjektiivi 
    Siri Huvstedt: Amerikkalainen elegia (13.7.)
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle        kielelle      
    Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (4.6.)
44. Kirja liittyy johonkin peliin 
    Agatha Christie: Kortit pöydällä (20.11.)
45. Palkittu tietokirja Lasse J. Laine ja Iiris Kalliola: Suomen    lasten luontokirja (27.12)

Evo, Valkea-Mustajärvi 
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana 
    Heikki Hamunen ja Hannu Airila: Polkujuoksukirja (16.7.)
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta 
    Anni Polva: Tiina etsii juuriaan (25.10.)
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö 
    Mikko Toivioinen ja Ronja Salmi: 12 tarinaa kirjoittamisesta
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja  
    Outi Hytönen: Suunnista kuin mestari (19.3.)
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja 
    Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa (6.8.)

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.