kivoja kesäpäiviä

Elämä on mallillaan. Töitä ja kivoja kesätapahtumia riittää, ja perjantaina valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi. Vihdoin siis jotain konkreettista edistymistä opintojenkin osalta.  Kesäpäivät ovat menneet leppoisasti: töissä, jossa ei tarvitsi liikoja pohtia, suunnistamassa, Jukolassa, kirpputoreilla, kotona järjestellessä...

Kirpputoreilta on pitkästä aikaa tarttunut jotain mukaankin: turkooosikuvioinen kahvikuppi...

...ja pari uutta purkkia ruuan tai muiden asioiden säilyttämiseen.

Ommellutkin olen vähän: jo pari vuotta sitten ompelin kirpparilakanasta tunikan, joka säkkimäisyytensä takia jäi lähes käyttämättä. Nyt lisäsin vyötärölle nauhakuja ja kiristysnarun ja sain uuden kivan vaatteen.

Koska olen jo pidempään halunnut saada neulomisinnostukseni takaisin, päätin osallistua Kesäyöstä Jouluyöhön-tempaukseen, jossa aloitetaan 20 uutta käsityötä juhannuksen ja elokuun alun välillä ja saatetaan ne valmiiksi jouluun mennessä. Juuri uusien juttujen aloittaminen on tuntunut jotenkin kauhean vaikealta, joten tässä tulee sitten ainakin paljon aloituksia, joista on hyvä jatkaa, vaikken mitään saisikaan valmiiksi asti. 

Juhannusviikkokin on jo täynnä kaikkea kivaa: huomenna piknik valmistumisen kunniaksi, sitten tiivis työvuorokausi, jonka jälkeen äitin synttärit ja sitten juhannusmökkeily. Kunnon kesäviikko, josta ei voi olla nauttimatta.

toukokuun viimeisenä päivänä

Tänä keväänä viimein muistin tehdä sen, mistä olen jo monta kertaa myöhästynyt. Aina joskus juhannuksen jälkeen olen havahtunut, että olisi ollut kiva kerätä kaikkia syötäviä kasveja, mutta se olisi ollut hyvä tehdä jo aikaa sitten. Nyt muistin: viime viikolla keräsin kotipuutarhasta pientä nokkosta, vuohenputkea ja lipstikkaakin, joita olen sitten kuivaillut täällä Helsingissä parvekkeella. Nyt on kolme purkkia täynnä alkukesän ihanaa vihreyttä.

monenmoista

Nyt on sitten opiskelujuttujen kannalta kesä.Kesäkuussa valmistun kandiksi, mutta muuten opinnot jatkuvat vasta sitten syksyllä taas. Nyt käyn aina muutamana päivänä viikossa töissä ja muuten aion keskittyä kaikkeen kivaan, mihin ei talvella riittänyt kärsivällisyys tai aika. Muutama vanha juttukin on jäänyt esittelemättä, joten tässä tulee.

Varmaan kuukausi sitten tai jo aikaisemmin oltiin tupaantuliaisissa Salossa, ja tein viemisten lisäksi kortin.

Neulominen on ollut taas pahasti jäissä viime viikkoina. Haluaisin kovasti neuloa jotain rentoutuakseni, mutta keskeneräiset eivät innosta monimutkaisuutensa takia, ja uudenkin aloittaminen tuntuu niin vaikealta. Tässä kesken viimeisimmäksi aloitetut sukat, joista tulee kyllä tosi kivat sitten joskus.

 Pikkuisen neulomisintoa nostattivat lahjaksi saamani langat

Huhtikuussa ahertaessani kandin kimpussa piti välillä siirtää ajatukset muualle, ja siihen sopikin hyvin askartelutavaroiden järjestely. Nurkkiin oli kertynyt päällystystä odottavia kenkälaatikoita, joita kaunistin hyllypaperilla ja kiinalaisella sanomalehdellä, ja nyt laatikoissa majailee askartelutarvikkeita. Päällimmäisenä oleva salkku on Tigerista, se oli vaan pakko ostaa.

Heräsin taas kevään tullen taas siihen tosiasiaan, ettei minulla ole kovinkaan montaa kivaa kesävaatetta,joissa olisi hyvä olla ja jotka näyttäisivät vielä kivoiltakin. Lähdin ensihätään Tikkurilaan kirppikselle, ja löysinkin mekon, josta tuli kaventamalla ja lyhentämällä ihan täydellinen kesävaate. 

Tällä viikolla minulla on töitä neljänä päivänä ja tänään vietän vapaapäivää. Aion lähteä pyöräilemään, ensin voisin mennä Koivukylän isoon kierrätyskeskukseen, sitten siitä Lanttilaan ja vaikka Ikeaankin.Illalla tapaan ystävää Vanhankaupunginkoskella.
Kaunista päivää.

Ida-Virumaal

Viime viikolla pääsin taas Viroon, tällä kertaa yliopiston opintomatkalle Ida-Virumaalle. Paljon tuli nähtyä ja koettua, ja erityisen kivaksi matkan teki loistava matkaseura. Mieleen jäi mm.:

-kartanot, kaivos ja luostari
-vähän epätoivoinen ravintolan etsintä Sillamäessa
-epävarmuus, kun ihmiset eivät ymmärtaneetkään viroa, olisi pitänyt osata venäjää
-hylätyt, mahtipontiset rakennukset ja leveä ja autio kävelykatu Sillamäessa
-synttärilaulu viroksi
-Narvan autiot tehtaat
-kauppareissu Narva-Jõesuussa, kun bussi meni ja "takso ei ole"
-auringonlasku hiekkarannalla ja aution rakennuksen tutkiminen
-euroviisukarsinnat pienestä telkkarista venäläisin selostuksin
-Peipsijärven sipulikylät ja juopuneet, tuijottavat isännät

vihreetä

 

neljä päivää lempikaupungissa

Rakas kaupunki Tartto (tai Tartu, kuten sitä yleensä kutsun ja ajattelen) kutsui taas, Kevadpäeville. Kaupunkiin oli palannut moni muukin viime keväänä siellä opiskellut, ja oli riemuisia kohtaamisia. Vuosi välistä tuntui kadonneen: tuntui, että näiden ihmisten kanssa olisi ollut tekemisissä viimeksi eilen, kuin eläisimme edelleenkin vaihtokevättämme. Neljään päivään mahtui vaikka miten paljon: tuttuja ja uusia paikkoja ja ihmisiä, yölaulujuhla ja vappu, kaipausta ja onnellisuutta.

Miksi Tartto sitten on lempikaupunkini? Se on kaunis. Se on yliopistokaupunki, jossa opiskelijat tapahtumineen todella näkyvät. Se on juuri sopivan kokoinen: siellä törmää koko ajan tuttuihin, mutta tapahtumia riittää laidasta laitaan. Yhtenä päivänä lähdimme etsimään ystäviä koordinaateilla: "me istutaan tässä ulkona", ja kyllä, löysimme heidät. Neljässä kuukaudessa viime keväänä oppi tuntemaan suurimman osan kahviloista, ravintoloista ja baareista vähintään nimeltä, mutta silti tällekin reissulle riitti uusia paikkoja tutustuttavaksi. Helsinki on tässä suhteessa alkanut tuntua aivan liian isolta, paikkoja on niin paljon, ettei mihinkään ole tutustunut kunnolla enkä osaa suositella mitään paikkaa, jos joku sattuu kysymään.Eikä täällä kyllä tuttuihinkaan kovin herkästi törmää.

Vaikka neljän päivän aikana ehti tehdä vaikka mitä, silti kotiinlähdön aika tuli aivan liian pian, ja viimeinen ilta venyi ihan huomaamatta pikkutunneille saakka. Onneksi kotimatkallakin oli kuitenkin jotain kivaa tiedossa, sillä tapasimme vielä yhden ystävän Tallinnassa. Kahvilassa seuranamme oli myös suloinen Elvis, joka taisi kuulua henkilökuntaan.

kauniimpi aamu

(Kesävoit Neulekirjasta, lanka Fame trend, puikot 2,5mm)

Olin ollut liian pitkään yhtäjaksoisesti kaupungissa. Ahdisti harmaus, roskat ja alituinen kiire ja melu. Olin monta päivää kotona poissa kaupungista, neuloin ja virkkasin, kirjoittelin hiljalleen ja välillä äimistyttävällä nopeudella tutkielmaani, tein kevätpuroja, siivoilin turhia tavaroita pois. Nyt jaksan puurtaa tämän viimeisen viikon, saattaa monet asiat loppuun ja lähteä sitten lomalle meren toiselle puolelle.

tampereella

Pari viikkoa sitten vietin viikonlopun Tampereella. Kalenterissa oli pitkästä aikaa tyhjää, enkä ollut nähnyt veljeni perhettä pitkään toviin.  ja pian olinkin jo matkalla.

Tuliaisiksi vein veljentytölleni värikkäät helmet, sekä kankaisen kehyksen, johon taiteilimme sitten yhdessä  hienon teoksen. Palmusunnuntain kunniaksi myös pieniä suklaamunia hamppurättiin paketoituna.

Perjantain kiertelin kaupungilla, kirpputoreilla, kaupoissa, tutuissa paikoissa. Muumipeikkoakin kävin katsomassa, mutta Muumilaakso oli muuttanut muualle. Olisi ollut mahdollisuus shoppailla vaikka mitä, mutta ostokset jäivät vähiin. Tigerista löysin hauskoja teippejä, joista yksi pääsi jo käyttöönkin, kun muovinen kukkaruukku näytti ankealta.

Näyttääkö tavalliselta huonekasvilta? Se on sitruuna. Siemen on pistetty multaan syksyllä 2010 ja nyt oma sitruunapuumme on noin 40 cm korkea.

Leikkejä ja leluja, uusia ruokia ja Tampereen baareja, tärkeitä ihmisiä. Niistä syntyi kiva viikonloppu.

marimekko-lehdestä osa 3

Askartelu Marimekon mainoksista jatkuu. Tänään olen viettänyt ihanaa vapaapäivää, ja innostuin tekemään muutaman pääsiäiskortin.

Jo syksyllä päällystin vanhan lehtikohtelon metsäisillä kuvilla, jotka ovat niin ikään Marimekon lehdestä. Lehtikotelossa majailevat käsityölehdet, joista on jokin ompeluprojekti tekeillä tai vähintään suunnitteilla.

huh

Kandi lähetetty opponoitavaksi, tuomio tulee viikon päästä. Viimeisen viikon olen istunut niin tiiviisti tietokoneen edessä, että alkoi jo tuntua huonolta. Tänään pääsenkin sitten taas liikkumaan.

Viime viikonloppuna tehtiin kavereiden kanssa sytykeruusuja. Oltiin säästetty tarvikkeita siitä asti, kun muutettiin tähän asuntoon, ja ihan riittävästi niitä olikin kertynyt. Oli ihanan rentouttavaa vain jutella ja repiä kanamunakennoja. Samalla päästiin eroon myös talven aikana syntyneistä kynttiläjämistä.

Nyt aion ottaa viikonopun ihan rennosti, sillä ensi viikolla alkaakin sitten seuraavan tutkielman kirjoitus. Nyt siis ennen sitä hiihtoa, käsitöitä ja hyvää seuraa, niin taas jaksaa.