vihreetä

 

neljä päivää lempikaupungissa

Rakas kaupunki Tartto (tai Tartu, kuten sitä yleensä kutsun ja ajattelen) kutsui taas, Kevadpäeville. Kaupunkiin oli palannut moni muukin viime keväänä siellä opiskellut, ja oli riemuisia kohtaamisia. Vuosi välistä tuntui kadonneen: tuntui, että näiden ihmisten kanssa olisi ollut tekemisissä viimeksi eilen, kuin eläisimme edelleenkin vaihtokevättämme. Neljään päivään mahtui vaikka miten paljon: tuttuja ja uusia paikkoja ja ihmisiä, yölaulujuhla ja vappu, kaipausta ja onnellisuutta.

Miksi Tartto sitten on lempikaupunkini? Se on kaunis. Se on yliopistokaupunki, jossa opiskelijat tapahtumineen todella näkyvät. Se on juuri sopivan kokoinen: siellä törmää koko ajan tuttuihin, mutta tapahtumia riittää laidasta laitaan. Yhtenä päivänä lähdimme etsimään ystäviä koordinaateilla: "me istutaan tässä ulkona", ja kyllä, löysimme heidät. Neljässä kuukaudessa viime keväänä oppi tuntemaan suurimman osan kahviloista, ravintoloista ja baareista vähintään nimeltä, mutta silti tällekin reissulle riitti uusia paikkoja tutustuttavaksi. Helsinki on tässä suhteessa alkanut tuntua aivan liian isolta, paikkoja on niin paljon, ettei mihinkään ole tutustunut kunnolla enkä osaa suositella mitään paikkaa, jos joku sattuu kysymään.Eikä täällä kyllä tuttuihinkaan kovin herkästi törmää.

Vaikka neljän päivän aikana ehti tehdä vaikka mitä, silti kotiinlähdön aika tuli aivan liian pian, ja viimeinen ilta venyi ihan huomaamatta pikkutunneille saakka. Onneksi kotimatkallakin oli kuitenkin jotain kivaa tiedossa, sillä tapasimme vielä yhden ystävän Tallinnassa. Kahvilassa seuranamme oli myös suloinen Elvis, joka taisi kuulua henkilökuntaan.

kauniimpi aamu

(Kesävoit Neulekirjasta, lanka Fame trend, puikot 2,5mm)

Olin ollut liian pitkään yhtäjaksoisesti kaupungissa. Ahdisti harmaus, roskat ja alituinen kiire ja melu. Olin monta päivää kotona poissa kaupungista, neuloin ja virkkasin, kirjoittelin hiljalleen ja välillä äimistyttävällä nopeudella tutkielmaani, tein kevätpuroja, siivoilin turhia tavaroita pois. Nyt jaksan puurtaa tämän viimeisen viikon, saattaa monet asiat loppuun ja lähteä sitten lomalle meren toiselle puolelle.

tampereella

Pari viikkoa sitten vietin viikonlopun Tampereella. Kalenterissa oli pitkästä aikaa tyhjää, enkä ollut nähnyt veljeni perhettä pitkään toviin.  ja pian olinkin jo matkalla.

Tuliaisiksi vein veljentytölleni värikkäät helmet, sekä kankaisen kehyksen, johon taiteilimme sitten yhdessä  hienon teoksen. Palmusunnuntain kunniaksi myös pieniä suklaamunia hamppurättiin paketoituna.

Perjantain kiertelin kaupungilla, kirpputoreilla, kaupoissa, tutuissa paikoissa. Muumipeikkoakin kävin katsomassa, mutta Muumilaakso oli muuttanut muualle. Olisi ollut mahdollisuus shoppailla vaikka mitä, mutta ostokset jäivät vähiin. Tigerista löysin hauskoja teippejä, joista yksi pääsi jo käyttöönkin, kun muovinen kukkaruukku näytti ankealta.

Näyttääkö tavalliselta huonekasvilta? Se on sitruuna. Siemen on pistetty multaan syksyllä 2010 ja nyt oma sitruunapuumme on noin 40 cm korkea.

Leikkejä ja leluja, uusia ruokia ja Tampereen baareja, tärkeitä ihmisiä. Niistä syntyi kiva viikonloppu.

marimekko-lehdestä osa 3

Askartelu Marimekon mainoksista jatkuu. Tänään olen viettänyt ihanaa vapaapäivää, ja innostuin tekemään muutaman pääsiäiskortin.

Jo syksyllä päällystin vanhan lehtikohtelon metsäisillä kuvilla, jotka ovat niin ikään Marimekon lehdestä. Lehtikotelossa majailevat käsityölehdet, joista on jokin ompeluprojekti tekeillä tai vähintään suunnitteilla.

huh

Kandi lähetetty opponoitavaksi, tuomio tulee viikon päästä. Viimeisen viikon olen istunut niin tiiviisti tietokoneen edessä, että alkoi jo tuntua huonolta. Tänään pääsenkin sitten taas liikkumaan.

Viime viikonloppuna tehtiin kavereiden kanssa sytykeruusuja. Oltiin säästetty tarvikkeita siitä asti, kun muutettiin tähän asuntoon, ja ihan riittävästi niitä olikin kertynyt. Oli ihanan rentouttavaa vain jutella ja repiä kanamunakennoja. Samalla päästiin eroon myös talven aikana syntyneistä kynttiläjämistä.

Nyt aion ottaa viikonopun ihan rennosti, sillä ensi viikolla alkaakin sitten seuraavan tutkielman kirjoitus. Nyt siis ennen sitä hiihtoa, käsitöitä ja hyvää seuraa, niin taas jaksaa.

aurinkoa

Meneepä aika taas vauhdilla, vähän liian vauhdilla ainakin siinä suhteessa, että ensi torstaina on deadline kandin ensimmäiselle versiolle. Viikko vielä aikaa saada loput tekstistä kasaan.

Helmikuusta jäi päällimmäiseksi mieleen opettajaopiskelijoiden talvipäivät Raumalla, oli kiva viikonloppu kauniissa kaupungissa. Kirppareillekin kerittiin, ja Rauma osoittautui mielenkiintoiseksi kirpparikaupungiksi: moni kirppari oli suloisessa ja sokkeloisessa vanhassa talossa, Pelastusarmeijan kirpputorilla kaikki oli sinä lauantaina ilmaista, ja moni kirppari oli yllättävän iso. Löysin aurinkoisia kankaita.

Viime viikolla sain valmiiksi pienen villanutun. Pähkäilin pitkään nappeja, mutta päädyin sitten auringonpaisteen ja kevättuoksun johdattelemina auringonkeltaisiin. Kuinkas muutenkaan.

kirpparilta

Talvi ja tuleva kevät tuntuvat hyvältä. Viime syksy oli monella tavalla stressaava ja kiireinen, mutta tähän kevätpuoleen tulee kuulumaan paljon kotona kirjoittamista, ja se tuntuu kivalta. Yliopistolla käyn muutaman kerran viikossa, viron kurssilla ja seminaareissa. Mikään kurssi tai tuleva tehtävä ei ahdista. Olen saanut myös taas kiinni säännöllisestä liikunnasta, vaikka se talvisin tuntuukin aina vähän hankalalta, ja se on kyllä piristänyt menoa. Neulonutkin olen, en tosin mitään vielä valmiiksi asti.

Viikonloppuna oltiin yksi yö Salossa, ja kirppareillehan siellä oli tietysti päästävä hiihtolenkin jälkeen. Uusi Ekocenter vaikutti oikein lupaavalta, sillä jos rahatilanteeni sen olisi sallinut, sieltä olisi lähtenyt mukaani ainakin lipasto, pyöreä pöytä sekä nojatuoli. Jätin ne kuitenkin sinne ja tyydyin virolaiseen jauhopurkkiin, joka päätyikin jo ruokakaappiin grahamjauhoja sisällään.

 Salon Suurikirppikseltä mukaan tarttui söpö omenakulho, joka sopii hyvin keittiöön aikaisempien omenalöytöjeni seuraan.

Muutama vanhempi kangaslöytö on jäänyt esittelemättä, sekä sydämet että kukat löytyivät jo viime vuoden puolella, sydämet jostain Vallilan kirpputorilta, kukat Tukholmasta. Muun asunnon ohella myös ompelupöytä on viimein siivottu, ja tekisi mieli ommella jotain, kunhan hetken ensin kypsyttelen ideoita.

Ihanaa viikkoa juuri sinulle!

marimekko-lehdestä osa 2

Ongelma: pitäisi muistaa syödä vitamiineja ja hivenaineita, mutta eihän niitä kaapista ikinä muista kaivaa. Ja koska purkkien ulkonäkö ei sen suuremmin miellytä silmää, ei niitä halua näkyvissääkään säilyttää.

Ratkaisu: Marimekko-mainoslehti (joita rohmusin neljä ennen joulua), decoupage-lakkaa ja dymo.

reissutuliaisia

Palasin reissusta viikko sitten. Kuusi päivää uusi vuosi mukaan lukien menivät lempikaupungissani Tartossa, sitten matkasimmekin bussilla Varsovaan neljäksi päiväksi. Mielenkiintoinen matka, muuta ei tuosta bussimatkasta oikein voi sanoa. 18 tuntia bussissa 70 muun kanssa, max 10 minuutin vessataukoja sekä venäjäksi dubattuja elokuvia, joiden äänet oli väännetty kaakkoon. Mutta eipä oltu matkaa kyllä hinnallakaan pilattu, reilu 900 kilometria taittui 33 eurolla.

Matkan kulut pysyivät muutenkin hyvin kohtuullisina, sillä Tartossa majoituimme opiskelija-asuntolahostellissa ja Varsovassa paikallisen ystävämme luona. Muita kuin ruokaostoksia tein aika vähän: Tarton Lõunakeskusen uudesta käsityökaupasta ostin jo puikoille päässeet alpakat (oli hyvät tarjoukset, kerä 2,50), Varsovassa kirjakaupasta lötyi kauniita kortteja koti-Suomeen lähetettäviksi sekä uusi päiväkirja.

Kyllä sitä taas huomasi, kuinka matkailu avartaa. Viro ja varsinkin Tartto tuntuvat ihanan kotoisilta, mutta Latviassa, Liettuassa ja Puolassa tulikin sitten törmättyä moniin uusiin ja välillä kummallisiinkin asioihin. 

Seuraava matka onkin edessä jo sunnuntaina, tällä kertaa suuntana on pohjoinen ja Levi. Kyllähän sitä jo yhden opiskeluviikon jälkeen tarvitseekin viikon lomaa.