tiistai 24. helmikuuta 2015

neula, koukku ja kirpputori





Ompelin taas yhden muovitetun pussukan, tällä kertaa lahjaksi. Yksi tuttu kertoi tarinan naapurinsa kadonneesta meikkipussista, joka oli tehty kettukarkkipapereista, ja että kuinka sellainen olisi kiva. Askartelulaatikkoon on jemmattu kettukarkkipapereita vuosien takaa, ja niistä syntyi äkkiä pussi. Vetoketju ei asettunut ihan kauneimmalla tavalla, mutta mitä siitä kun sai toisen kasvot riemastumaan. Toisten ilahduttaminen on sitten kivaa, ja vastavuoroisesti sain sitten myös itse ilahtua Finlandiahiihdon viimeisillä kilometreillä, kun metsässä oli yllärinä kannustusjoukko. Kyllä tuntui kivalta, kun takana oli jo reilut 40 kilometriä ja maaliin vielä jonkin verran matkaa. 


Viime viikolla olin huojentunut ohi olevasta tentistä, ja teki mieli tehdä jotain värikästä.Virkkasin siis rätin. Kaivoin jämälankalaatikosta kaikki pienet puuvilla- ja bambukerät,katselin niitä vähän aikaa ja aloin virkata isoäidinneliötä. Värien sommittelu ja toisaalta lankojen mittailu, että riittääköhän tästä kerästä vielä yhteen kerrokseen, oli aika koukuttavaa, ja toinenkin on ehkä tulossa.

 

Kierrän kirppputoreja aika usein, mutta tällä viikolla lähti pitkästä aikaa jotain mukaankin. Viime juhlissa tuumittiin että jonkinmoinen kahvimaitokannu olisi kiva, ja sitten muutaman viikon päästä sellainen tulikin vastaan puolella eurolla. Eiliseltä reissulta löysin aurinkoisen tyynyliinan.

Mitäs sitten tänään? Aamulla aikaisin olin liikkumassa, sitten kirjastossa tenttikirjoja metsästämässä. Matka kotiin taittui Pasilan Eestin herkkujen kautta, sillä juhlistetaan parin kaverin kanssa Viron itsenäisyyspäivää. Aina on syytä juhlaan, kakkuun ja kuohuviiniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.