lauantai-iltana

 

Ihanan pitkän loman viimeiset päivät. Ensi viikolla taas luennoille ja töihin, viikonloppuna retkelle. Vielä viime viikolla loman loppuminen ahdisti, mutta siihen auttoi uuden luentovihkon tekeminen. Sain joululahjaksi lahjakortin Teippitarhaan, ja uusilla teipeillä ja lehdistä leikatuilla sivuilla sain vihkosta oikein mieleisen. Ilmoittauduin tänään vielä parille mielenkiintoiselle vironkurssille, ja muutenkin kevät näyttää kivalta. Vähän ehkä stressaaavat harjoitustunnit maalis-huhtikuussa, mutta niistäkin olen jo kerran selvinnyt hengissä, joten miksen toistekin.

Nyt olen ollut muutaman päivän kotikulmilla, ja eilen käytiin ystävän kanssa Lahden kirppiskeskittymässä Launeella. Vaikka ensin näytti huonolta, löytyi lopulta kivoja juttuja. Lisää emalikippoja ja pirteää kangasta.

Neulonutkin olen. Kesällä aloitetuista 20 KyJy-työstä sain jouluun mennessä valmiiksi kymmenen, ja nyt on tullut jo kaksi lisää valmiiksi. Hahtuvaisesta istuinalusesta tuli juuri sopiva, ja se pääsee tositoimiin heti ensi viikonlopun retkellä. Itselle muistiin: 70 silmukkaa, puikot 8mm. Veljentyttö vihjasi ennen joulua, että jalassa olleet villasukat ovat ainot, jotka mahtuvat, joten pitihän sitä tätinä heti aloittaa sukkapari. Lanka superwash-villainen Lana Gatto Misina, puikot 3,5.

erään talon tarina

Aloitin blogini alun perin nukkekotiharrastusta varten. Viimeisimmän nukkekotikirjoituksen löysin vuodelta 2008, jolloin osallistuin kansalaisopiston nukkekodinrakennuskurssille. Rakensin ison talon, joka on edelleen samassa vaiheessa, sillä kurssia seuraavana syksynä aloitin opiskelun ja muutin Helsinkiin ja elämään tuli hurjasti kaikkea uutta. Samalta kurssilta ostin kuitenkin myös valmiit palat pieneen nukkekotiin, joka tulikin sitten valmiiksi ennen isoa taloa. Talo on joululahja veljentyttärelleni, ja rakennusprosessi on ollut ihan kiitettävän pitkä. Viime keväänä sain talon kasaan, syksyllä sain aikaiseksi ikkunan ja lattian, ja  ihan viimeiset rakenteluhommat jäivät aatonaattoon.

 

Kirjat, kukka, kynttilät ja suklaat ovat vain kuvausrekvisiittana, mutta kaikki tekstiilit ja huonekalut kuuluvat talopakettiin. Alakerran tapetti on Tigerin askartelupaperia, yläkerrassa on jotain ikivanhaa tähtikuvioista käsintehtyä paperia, jonka maalasin päältä valkoiseksi. Lattialaudat ja ulkolaudoitus ovat pahvia, pönttöuuni on Pringles-tuubi. Metalliset huonekalut löysin kirpparilta, puupöydän askartelukaupasta Tartosta. Muu tavara on itsetehtyä.

En halunnut tehdä mitään kovin kiinteitä sisustusratkaisuja, sillä talon haltija on aika askartelija itsekin. Irtotavaralle hommasin säilytyspaikaksi muumipurkin.

 Nyt on tyypeillä koti.

lomatekemisiä

Parina viime päivänä olen mieluiten neulonut värikästä hahtuvaa ja lukenut joululahjakirjaani, Tove Janssonin elämäkertaa Tee työtä ja rakasta. Jansson on kiinnostanut ja inspiroinut minua pitkään, niin taiteilijana, kirjailijana kuin yksityishenkilönäkin, mutta aikaisempia elämäkertoja en ole kuitenkaan saanut luettua.

Joululahjoista puheen ollen, isä toivoi itselleen villasukkia, mutta jouluksi en niitä kerennyt tekemään. Sopivaa lankaakaan ei ollut, ennen kuin keksin värjätä ruosteenväristä Jannea, jota ostin kilon silloin kun Oulunkylän Lankamaailma oli juuri avattu, eli muutama hetki on siitäkin vierähtänyt. Langasta piti tulla neuletakki, mutta mönkään meni ja sitten värikään ei enää puhutellut niin paljoa. Mutta onneksi on kool-aid! 

(viime illanistujaisissa päädyttiin muuten jostain syystä puhumaan kool-aideista ja sekoittamaan kannullinen vihreää mehua maisteltavaksi, ja täytyy sanoa ettei litku ollut niin kamalan makuista kuin olin kuvitellut)

Värjyksen lomassa tein muutakin, rahkavanukkaita Kotivinkin ohjeella, ja tuli oikein hyvää.

Värjäsin kolme kerää, vihreillä ja violeteilla kool-aideilla. Lopputuloksena oli selvästi aikaisempaa tummempia, suklaanvärisiä vyyhtejä, vaikka kuva saattaakin muuta väittää. Nyt on lanka, enää pitää tehdä siitä sukat.

vanha ja uusi vuosi

Joulu meni kivasti, ja sen jälkeen on ollut toinen toistaan ihanampia lomapäiviä: päämäärätöntä blogisurffausta, keskeneräisten ja uusien käsityö- ja askartelujuttujen tekemistä, kirjeiden kirjoittamista, suklaata ja liikkumista, kivoja ihmisiä, uusi kahvila, elokuva ja pitkälle venynyt ravintolailta. Olo on onnellinen.

Askartelu-/käsityö-/tietokonehuonetta kaivellessani löysin pari virkattua ympyrää, joista oli tarkoitus tulla heijastimia. Halusin lähettää yhden kirjeen mukana jonkun pienen lahjan, ja heijastimet ovat aina tarpellisia. Kaivelin täpötäysiä kirjontalankalaatikkoa ja -purkkia, ja niin syntyi värikäs heijaastin, sitten myöhemmin vielä toinenkin.

Kuten varmaan moni muukin, olen pohdiskellut tätä mennyttä vuotta. Itselläni on ollut hyvä vuosi: paljon tärkeitä ihmisiä ja tapahtumia, monta ulkomaanreissua (kuusi Viroon, yksi Puolaan ja yksi Saksaan), elämyksiä luonnon ja liikunnan parissa. Ensi vuonna haluan nauttia elämästä entistäkin enemmän, ja sitä silmällä pitäen kirjaan ylös kolme tavoitetta, jotka kaikki osaltaan tekevät elämästä hauskempaa. Ensi vuonna haluan:

- käydä useammin  kivoissa kahviloissa ja ravintoloissa, sekä yksin että ystävien kanssa

- jatkaa lenkkeilyä ja löytää samalla uusia hienoja paikkoja

- käydä useammin saunassa, erityisesti haluaisin kesällä jonnekin    järvenrantasaunaan, kun viime kesänä sellaista tilaisuutta ei tullut


Hyvää uutta vuotta 2014!

lomamieli ja sen virta

 

Viikko sitten kirjoitin kahteen asti tämän vuoden viimeistä opiskelujuttua, romaani- ja elokuva-analyysiä viroksi. Seuraavana päivänä alkoi loma ja sunnuntaina lähdettiin Tarttoon. On jotenkin uskomatonta, miten alle 300 kilometrin matkaan saa kulumaan kahdeksan tuntia, mutta matkustusvälineitä mahtuukin matkaan aika liuta. Juna, raitiovaunu, laiva, taas raitiovaunu ja viimeisenä bussi.

Oli niin hyvä olla siellä taas. Nähdä tutut talot ja maisemat, käydä tutuissa paikoissa syömässä ja juomassa ja muistella kaikkia kivoja hetkiä ja toilauksia. Tuntea tuttu tuoksu yliopiston käytävillä, kuulla Wernerin oven narahdus ja jälleen haltioitua kakkuvalikoimasta. Haikeaakin oli, lempilounaspaikkamme teki jo viime keväänä hidasta kuolemaa, ja nyt se oli kokonaan kadonnut.

Kolmen yön matkalla luin kolme kirjaa, vaikka suurin osa päivästä kuluikin kaupungilla. En ollut varautunut tarpeeksi monella kirjalla, mutta onneksi on kirjasto ja kirjastokortti. Kun on monta kuukautta lukenut lähes ainoastaan pakollisia kirjoja, äkillinen vapaus saa lukutoukan innostumaan. Pidin Taivaslaulusta, se on kauniisti kirjoitettu.

Ennen matkaa lähetettiin liuta joulukortteja, joiden joulutoivotukset on painettu Tarton trükimuuseumissa pari vuotta sitten. Harmittavasti K alkoi painamisen jälkeen näyttää erehdyttävästi R-kirjaimelta, ja kortit jäivät odottamaan jatkojalostusta. Nyt tein sitten K:t leimaamalla, ja kortit pääsivät matkaan, vuoden suunniteltua myöhemmin.

Tänään oli vuoden viimeinen partiotapahtuma, nähtiin leffateatterissa Me ollaan parhaita, jota suosittelen ihan kaikille. Tuli hyvä mieli. Leffan jälkeen tultiin kotiin ja tein viimein piparitaikinan. Juuri taikinanteko on mielestäni parasta piparien leivonnassa: mausteiden tuoksuttelu, siirappi, valmiin taikinan maistelu.

Huomenna menen katsomaan Vanhan joulumarkkinat ja hakemaan töistä joulusuklaat. Lauantaina juhlitaan neljää ihanaa yhteistä vuotta, ja sitten onkin jo joulu.

syksyn luentojen satoa

Enää pitäisi jaksaa lukea kahteen tenttiin ja kirjoittaa yksi analyysi, sitten olisi syksyn opinnot tehtynä. Syksyni on ollut tuottelias niin opintopisteillä kuin neuleillakin mitattuna, sillä luennoilla on tullut valmiiksi vaikka mitä:

Lastenpipoja hyväntekeväisyyteen,kohde on vielä tarkemmin määrittelemättä mutta tuleehan niitä kaikenlaisia keräyksiä ennemmin tai myöhemmin.

Äitin joululahjasukissa kesti pieni iäisyys, mutta nyt ne ovat valmiit ja ikivanha Step käytetty.

Edellisen, hävinneen juhlahuivini tilalle tein samanlaisen, mitä nyt vähän isomman huivin kuin viimeksi.

Edelliset alpakkalapaset pääsivät jo hajoamaan, mutta onneksi tekeillä oli jo uudet pienistä jmäkeristä. Edellisistä kokemuksista viisastuneena tein peukalot kaksinkertaisina, josko ne nyt kestäisivät vähän pidempään hajoamatta.

Kesällä 2009 värjäilin enemmänkin lankoja kasiväreillä, ja nyt tuli viimein käyttöön koivunlehdillä värjätty 7 veljestä. Sukkien mallineule on Petäjä-sukista vähän muokattuna.

Tänään ohjelmassa olisi joulukorttien tekoa, tenttiinlukua, osakunnalla käväiseminen ja sitten viininmaistelua ja juhllien katselua asukastilassa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

mennyttä ja tulevaa

Vaikka välillä syksy on näyttänyt masentavan ankealta ja harmaalta, on se kuitenkin ollut aika mahtava. Väliviikolla oltiin kivojen ihmisten luona Saksassa, siellä oli vielä niin värikästä ja lämmintä, paljon teetä ja mahtavaa seuraa. Opiskelu on ollut suurimmaksi osaksi mielenkiintoista, ja viikonloput ovat täyttyneet milloin mistäkin hauskasta, kuten suunnistuksesta (Halikkoviesti, rogaining ja Raatojuoksu) ja partiosta (Hiipivä Haamu, retki ja riihitys).

Nyt ei ole enää ihan hirveästi opiskeltavaa tälle syksylle, ja joulujutut ovat alkaneet tulla mieleen yhä enemmän. Eilen ripustelin valoja ikkunaan ja lueskelin joululehtiä, joita kotiin on hiljalleen ilmestynyt. Kaikkea kivaa on tulossa: lauantaina kiva ilta parin ystävän kanssa, reilun viikon päästä pikkujoulubileet, ja sitten kaikki mahdolliset joulumyyjäiset ja markkinat, jotka ovat aina kivoja tapahtumia.  Lisäksi varattiin laivaliput lahden yli ja takaisin: kolme päivää Tartossa ennen joulua! Olen taas kaivanunut sitä kaupunkia, ja joulutunnelmissa en sitä ole aikaisemmin nähnytkään.
 

keskiviikko-onnea

Selvisin tiistain tentistä! Siitä iloisena olen voinut puuhailla hyvällä omallatunnolla kaikkea hauskaa, ja viime yönä hauska tarkoitti kirjepapereiden koristelua. Leikkelen aina kivoja kuvia ja kuvioita lehdistä ja mainoksista, ja säilytän niitä pahvisessa muumilaatikossa. Sieltä on sitten helppo kaivaa kivoja kuvia, kun inspiraatio iskee. Myös viime vuoden kalenterissa on vaikka mitä hyödynnettävää materiaalia. Muumilaatikko on vanha Carcassonne-lisäosalaatikko, jonka päällystyksessä hyödynsin viime tai toissa vuoden seinäkalenteria. Vielä olisi yksi vastaava laatikko päällystettävänä, yhden laatikon päällystin kettukarkkipapereilla.

 

Olen nauttinut ihanista syyspäivistä oikein kunnolla. Viikonloppuna pyöräilin useamman kymmenen kilometriä, kävin kävelyllä ja suunnistamassa. Vaikka asuinpaikkani täällä Koillis-Helsingissä ei monella tavalla miellytäkään, lähellä olevien metsien ja peltojen takia annan paljon anteeksi, sillä missään muussa Helsingin asuinpaikassani en ole lenkkeillyt näin paljon. Yllättävän läheltä on löytynyt vaikka mitä jänniä paikkoja. Lähimetsikössä on myös hyvä kuvata valmiita käsitöitä, tällä kertaa mukana olivat lapaset muinaisesta Novita Ainosta, joka on ihan parasta lapaslankaa.

Useamman kerran lenkkini on suuntautunut parin kilometrin päässä oleville kirppareille, kun muuten kirppareille kerkeäminen on tuntunut vaikealta. Viime kunnon kirpparikierroksesta on ihan liian kauan! Kontista mukaan on tarttunut Marimekkoa keittiöpyyhkeen ja tyynyliinan muodossa. Pitkään etsin kirppareilta pitkää räsymattoa käytäväämme, mutta sopiva löytyi lopulta kotoa navetan parvelta. Siellä on muuten odottamassa myös yksi keltainen sohva, jonka paikkaa jo mittailin.

kirjeitä

Huvitin itseäni viime viikonoppuna lukemalla isäni vanhempien nuoruudenaikaisia kirjeitä. Kuukausi sitten tyhjensimme kotitalon viereisen mummolan talon viimeisestäkin irtotavarasta tulevaa vuokralaista varten, ja otin talteen vaarin sota-aikana tekemät muistolaatikot, joissa oli sisällä mummin keräämiä lehtileikkeitä, valokuvia ja kirjeitä. Huvitin itseäni pitkälle yöhön lukemalla kirjeitä mummin ja vaarin nuoruudesta 40-luvulta. Käsialoista oli välillä vaikeaa saada selvää, mutta  millaisia juttuja kirjeissä olikaan, millaisia luontokuvauksia, millaisia rakkaudenilmaisuja. Oli jotenkkin mahtavaa kuvitella, miten vaari 70 vuotta sitten on kirjoittanut niitä sanoja siinä samassa talossa, minun kotitalossani, katsellen ja kuvaillen samaa ikkunasta näkyvää pihaa. Ja kuvitella, miten erilaista elämä silloin oli ylipäätään, vaikka ympäristö oli tismalleen sama.

Samalla mietin sitten myös sitä, että mitä tästä nykyisestä sukupolvesta jää muistoksi seuraaville polville. Eipä paljon mitään, ainakaan käsinkirjoitettuina ajatuksina. Sain hyvän syyn ja  lisää innostusta kirjoittaa taas kirjeitä, joita aina silloin tällöin tietyille tyypeille lähettelen. Kirjeitä on kiva kirjoittaa ja vastaanottaa, ja myös lukea sitten joskus myöhemmin, kun asiat ovat jo ehkä muistista unohtuneet.