valmis neule!

Pitkään aikaan ei olut tullut tartuttua neulomuksiin, mutta pieni käsityölehtien selailu ja kierros Ravelryssä saivat taas innostumaan. Tartuin keskeneräisiin sukkiin ja äkkiähän ne olivat sitten valmiit. Keränlopuilla ja 2,25mm puikoilla tuli kivat sukkaset.

Reilun viikon päästä on taas Siivouspäivä. Lipastonlaatikkoon on kertynyt vaikka mitä myytävää, kilon verran lankaakin, joka ei enää oikein innosta. Hirveästi ei lankavarasto kuitenkaan pääse pienenemään, kun sain Snurre-tuliaisina kolme kerää kivaa Lettlopia. Nyt olisi hyvä aika pistää pystyyn lapastehdas, sillä viimeistään kevättalvella tulee eteen se tilanne, kun kaikki lapaset ovat joko hukassa, rikki tai vähintään hajoamassa peukalosta. Ainakin kivoja lankoja riittää, varmaan sataan lapaspariin.

heinäkuun päivät

Käytiin vielä kaksissa häissä, tanssittiin ja iloittiin. Vietin paljon aikaa kotona, siellä ei ollut niin paahtavaa kuin kerrostalossa. Isän kanssa tehtiin humalatarha- ja autotalliprojekteja ja pelattiin frisbeegolfia. Suunnistin paljon, maistelin ekat mustikat ja keräsin kantarelleja karttamuoviin. Mentiin konkkaronkalla kotikalliolle paistamaan lettuja, viimeksi poltettiin siellä tulia kuusi vuotta sitten.

Pari viikkoa olin totaalisessa kirppishuumassa, kirppiskäyntejä kertyi monta kymmentä. Jyväskylän kirppisten lisäksi kiersin Launeen keskittymän, seikkailin Vantaalla ja Espoossa, osuin kolmena viikkona Lahden sataman peräkonttikirppikselle ja kaksi kertaa Vermon vastaavalle. Muutama päivä oltiin mökillä Salossa, iltatori ja kirppikset tuli sielläkin kierrettyä. Löysin vaatteita, kivoja purkkeja ja kankaita, ja sitten vähän ompelinkin.

Tein hurjasti töitä, sitten lähdin kymmeneksi päiväksi leirille. Leirillä nautin elosta meren rannalla mustikoiden keskellä, hengasin kivojen ihmisten kanssa, pääsin suunnistamaan ja tekemään pussukan karkkipapereista.

kesäretki kauniissa suomessa

Autoon pakattiin teltta ja makuupussit, juhlavaatteet, viemisiä ja ruokaa, asemalta kyytiin hyppäsi samoihin juhliin matkaava. Suunta nelostielle, ympärillä aurinkoinen kesä-Suomi.

Oli ihanat ja rennot häät keskellä kaunista seutua, niin hääparin näköiset. Kaikelle turhalle hössötykselle oli lyöty piutpaut. Yö nukuttiin pitsiverhoisessa lomakartanossa, jonka emäntä ja isäntä olivat niin sympaattisia, että teki melkein mieli jäädä pidemmäksi aikaa.

Muutenkin matkalle sattui uskomattoman ystävällisiä ihmisiä. Yksi sellainen tarjosi mökkinsä pihaa telttapaikaksi, ja eihän siitä voinut kieltäytyä, kun lähellä oli kuulemma mahtavia maisemia. Ja mahtavia ne olivatkin, piti palata niihin vielä uudestaan auringonlaskua katsomaan, sitä ennen herkkuruokaa trangialla.

Seuraavana päivänä suunnattiin Jyväskylään ja sen teollisuusalueille. Kierrettiin ainakin kymmenen kirpputoria, paras löytö oli kuuden kappaleen setti Arabian sydänköynnösreunaisia pullalautasia, ja iso tarjoilulautanen samalla kuviolla. Samanmoisia lautasia on monella eri kuvioinnilla, mutta meillä toistaiseksi vain yksittäisinä kappaleina. Sydänreunaisia on nyt yhdeksän.

Lopulta päästiin myös keskustaan, käytiin Toivolan pihalla ja Titityyssä, ja Harjun paperissa kului varmaan puoli tuntia. Illalla rento ilta sukulaisen luona: mansikoita, salaattia, viiniä, sauna, hömppäsarjoja ja jäätelöä.

Seuraavana päivänä oli lomasta virkistyneenä hyvä lähteä ajamaan kohti kotikontuja. Rauhallinen tauko pidettiin Karoliinan kahvimyllyssä lehtien ja vadelmaleivonnaisen kera. Alkukodissa odotti ruoka, mansikat ja herneet, ihmiset myös. Jäin sinne, toinen jatkoi vielä kotiin Helsinkiin. Illalla menin suunnistamaan isän kanssa, sitten poikettin uimassa ja vielä satamassakin. Illalla kitkin vielä humalatarhaa, ja hain mäestä ensimmäiset mustikat.

Huomenna on seuraavat häät, mutta nyt on työpäivän jälkeinen ihana vapaailta. Häälahja pitäisi vielä viimeistellä ja paketoida, mutta sitä ennen taidan lähteä kävelylle kesäiltaa ihmettelemään.

alkukesä

 

 

 

 

Oli parit ylioppilasjuhlat ja niihin askarrellut kortit, oli yhdet polttarit, joiden sankari yllätettiin toisista ylioppilasjuhlista. Oli yksi kiva päivä Suomenlinnassa, herkkuja, aurinkoa, sadetta, hyvää seuraa. On ollut kauniita kesäöitä, ja yksi läpeensä valvottu sellainen Jukolassa. Oli nopea reissu Snurreen lahjakorttia käyttämään, ja yksi uusi käsityö sai alkunsa. Yli viikko poissa kaupungista, kukkien ja kauneuden keskellä. Ihan täydellinen alku tälle kesälle.

kaunis maailma

Viime viikko oli vielä tupaten täynnä kaikkea, kahta työtä ja viimeinen essee ja vika partio, mutta nyt alkoi (satunnaisten töiden höystämä) loma.

Loppuviikon olin töissä Tampereella, ja ennen töiden alkua vietin parinakin päivänä hetken nurmikolla kosken äärellä, herkkujen ja uuden lehden kanssa. Sitten jaksoi vähän paremmin yli 12 tuntiset työpäivät.

Alkukesä on ihan parasta aikaa: keräsin ja kuivatin jo talteen vuohenputkia ja laitoin tulemaan ekan erän juomaa mustaherukanlehdistä. Lisäksi aion kerätä ainakin nokkosia, kunhan pääsen taas noihin maisemiin, joissa keräily onnistuu parhaiten.

Samoissa maisemissa etsittiin myös hukassa olleita avaimia, ja päätettiin irrottaa yksi keittiön kaapeista, sillä sen takana on rako, johon on vuosien saatossa saattanut pudota vaikka mitä. Avaimia ei löydetty, mutta jotain muuta: Kismet-patukka, jonka parasta ennen-päiväys oli mennyt 16.3.1996. Jotenkin hassua ajatella, että se on ollut siellä jo ennen kuin menin kouluun ja kaikki nämä vuodet. Ja näytti edelleen ihan Kismetiltä, mutta maistelemaan ei sentään alettu.

Nyt alan tehdä jotain sellaista, josta olen koko kevään haaveillut: voisin vaikka aloittaa jonkun (ihan itseni valiseman) kirjan, ommella tai askarrella. Saa nähdä.

syntymäpäivänä

Oltiin Tallinnassa, ja yhden yön opintomatka tuntui pitkältä viikonlopulta. Aloin taas viihtyä siellä, viime vuodet se on ollut vain pakollinen läpikulkupaikka matkalla Tarttoon.Opas kertoi mielenkiintoisia juttuja, löydettiin kivoja kahviloita,katsottiin euroviisuja herkkujen kanssa, niin kuin viime vuonnakin.

Lauantai-iltana sain viimein valmiiksi isän sukat. Lankana Vetoa ja Villeä. Näitä on tehty monella viron luennolla, mutta ei sitten muulloin, ja siksi ne tuntuivat olevan kesken ikuisuuksia.

Tänään ei ollut mikään maailman hohdokkain synttäripäivä, vaan vähän apea sellainen. Aamulla oli tentti, ei mikään kauhean kiva, mutta toivottavasti läpäisty. Oon murehtinu ihmisiä, mutta onneksi partiossa lapset oli ihania itsejään ja sitten kaupungilta löytyi sahtia. Ei ihan huono päivä kuitenkaan.

kuulumiset hajanaisina

Harjoittelu päättyi jo aikaa sitten, tänään kirjoitan viimeisenkin raportin loppuun ja vien suorituskortin yliopistolle. Sitten vain odottelen yhdeksää opintopistettä.

Suunnistuskausikin on ollut jo muutaman viikon käynnissä, ja se on niin kivaa!

Viikonloppuna käytiin Tampereella, vaikka oltiinkin vain alle vuorokausi reissussa niin paljon ehdittiin tekemään.

Huomenaamulla lähdetään yliopiston opintomatkalle Viroon, tällä kertaa ihan Tallinnaan.

Vielä olisi yksi essee viroksi ja yksi tentti saksaksi tehtävänä, sitten ovat kevään opinnot kokonaan kasassa.

Tänä keväänä olen tehnyt käsitöitä ihan surkean vähän, enemmän olisin halunnut. Aloitin helmikuussa sukat isälle, ja edelleen ne ovat kesken.

Mutta ihan kohta on loma (ja satunnaisen säännöllisesti töitä) ja aikaa kivoille jutuille!

kevätiloa

Tekstiä ei nyt oikein irtoa, mutta kevät saa pakahtumaan ilosta.

viisi vuotta sitten

Muutaman päivän päälle viisi vuotta sitten sain päähäni, että haluan värikkään peiton isoäidinneliöistä. Toiveikkaasti kirjoitin, että kyllä tästä tulee valmista, sitten joskus. Nyt, viisi vuotta myöhemmin,peitto on viimein valmis.

 

 

Viiteen vuoteen on mahtunut aika paljon kaikenlaista, ja peitto on ollut monessa mukana. Olen tehnyt sitä useammalla retkellä, Tartossa tilkkuja syntyi noin 40, ja viimeiset tein hiihtolomalla Levillä. Olen tehnyt sitä rauhoittuakseni huolien keskellä, ja se on muuttanut mukanani kuusi kertaa. Se on tehty jämälangoista ja hylkiökeristä, jotka välillä ovat päässeet mukaan vasta väripadan kautta. Hyväksyin mukaan vain lämpimiä värejä, keltaista, oranssia, punaista ja vihreää, ja jo alkumetreillä peiton nimeksi tuli Lämminväripeitto. Aika paljon mahtuu tarinaa yhteen peittoon, joka on ollut valmiina vasta viikon.