keskiviikko-onnea

Selvisin tiistain tentistä! Siitä iloisena olen voinut puuhailla hyvällä omallatunnolla kaikkea hauskaa, ja viime yönä hauska tarkoitti kirjepapereiden koristelua. Leikkelen aina kivoja kuvia ja kuvioita lehdistä ja mainoksista, ja säilytän niitä pahvisessa muumilaatikossa. Sieltä on sitten helppo kaivaa kivoja kuvia, kun inspiraatio iskee. Myös viime vuoden kalenterissa on vaikka mitä hyödynnettävää materiaalia. Muumilaatikko on vanha Carcassonne-lisäosalaatikko, jonka päällystyksessä hyödynsin viime tai toissa vuoden seinäkalenteria. Vielä olisi yksi vastaava laatikko päällystettävänä, yhden laatikon päällystin kettukarkkipapereilla.

 

Olen nauttinut ihanista syyspäivistä oikein kunnolla. Viikonloppuna pyöräilin useamman kymmenen kilometriä, kävin kävelyllä ja suunnistamassa. Vaikka asuinpaikkani täällä Koillis-Helsingissä ei monella tavalla miellytäkään, lähellä olevien metsien ja peltojen takia annan paljon anteeksi, sillä missään muussa Helsingin asuinpaikassani en ole lenkkeillyt näin paljon. Yllättävän läheltä on löytynyt vaikka mitä jänniä paikkoja. Lähimetsikössä on myös hyvä kuvata valmiita käsitöitä, tällä kertaa mukana olivat lapaset muinaisesta Novita Ainosta, joka on ihan parasta lapaslankaa.

Useamman kerran lenkkini on suuntautunut parin kilometrin päässä oleville kirppareille, kun muuten kirppareille kerkeäminen on tuntunut vaikealta. Viime kunnon kirpparikierroksesta on ihan liian kauan! Kontista mukaan on tarttunut Marimekkoa keittiöpyyhkeen ja tyynyliinan muodossa. Pitkään etsin kirppareilta pitkää räsymattoa käytäväämme, mutta sopiva löytyi lopulta kotoa navetan parvelta. Siellä on muuten odottamassa myös yksi keltainen sohva, jonka paikkaa jo mittailin.

kirjeitä

Huvitin itseäni viime viikonoppuna lukemalla isäni vanhempien nuoruudenaikaisia kirjeitä. Kuukausi sitten tyhjensimme kotitalon viereisen mummolan talon viimeisestäkin irtotavarasta tulevaa vuokralaista varten, ja otin talteen vaarin sota-aikana tekemät muistolaatikot, joissa oli sisällä mummin keräämiä lehtileikkeitä, valokuvia ja kirjeitä. Huvitin itseäni pitkälle yöhön lukemalla kirjeitä mummin ja vaarin nuoruudesta 40-luvulta. Käsialoista oli välillä vaikeaa saada selvää, mutta  millaisia juttuja kirjeissä olikaan, millaisia luontokuvauksia, millaisia rakkaudenilmaisuja. Oli jotenkkin mahtavaa kuvitella, miten vaari 70 vuotta sitten on kirjoittanut niitä sanoja siinä samassa talossa, minun kotitalossani, katsellen ja kuvaillen samaa ikkunasta näkyvää pihaa. Ja kuvitella, miten erilaista elämä silloin oli ylipäätään, vaikka ympäristö oli tismalleen sama.

Samalla mietin sitten myös sitä, että mitä tästä nykyisestä sukupolvesta jää muistoksi seuraaville polville. Eipä paljon mitään, ainakaan käsinkirjoitettuina ajatuksina. Sain hyvän syyn ja  lisää innostusta kirjoittaa taas kirjeitä, joita aina silloin tällöin tietyille tyypeille lähettelen. Kirjeitä on kiva kirjoittaa ja vastaanottaa, ja myös lukea sitten joskus myöhemmin, kun asiat ovat jo ehkä muistista unohtuneet.

viime aikojen juttuja

 

Omenoita ja sieniä, opiskelua, partiota, suunnistusta, töitäkin. Syyskuu oli kiireinen mutta lokakuussa on tiedossa enemmän joutenoloa. Sitä olen kaivannnut.

Muutama käsityö on tullut valmiiksi. Sain 2008 vironvillaa salaiselta neuleystävältä, ja nyt siitä viimein muotoutui Revontuli, joululahjaksi. Neuloin sitä kolme viikkoa putkeen kasvatustieteen luennoilla, jotka nyt ovat onneksi jo loppuneet, kerkeää tekemään muutakin kuin vain oleilemaan yliopistolla.

Toinen juttu valmistui jo loppukesällä. Meillä ei ollut moneen kuukauteen eteisessä valoja, kun lamppu päätti sanoa itsensä irti eikä saatu uutta hankittua, kun ei tullut mieleistä vastaan. Eteiseen ei tule päivänvaloa mistään, joten siinä oppi tunnistamaan vaatteensa kaapista käsikopelolla..kuitenkin, jossain vaiheessa valottomuus kävi niin hermoille, että ostin Ikeasta ihan vaan koruttoman roikan, johon voisin tehdä myöhemmin varjostimen itse. Seuraavaksi hankinkin kirpparilta ruman Nalle Puh-muovivarjostimen, jonka silppusin ja kiinnitin metalliosaan virkkaamani ja tärkkäämäni varjostimen. Ei tästäkään ihan mieleistä tullut, mutta reippaasti parempi kuitenkin pelkästä roikasta tai valottomuudesta.

Jospa sitä nyt kirjoittelisi taas useammin, kun opin viimein bloggaamiseen tarvittavat toiminnot uudella koneellani. Uuden tekniikan opettelu on jotenkin rasittavaa. Siksi en uutta elektroniikkaa kauhean hanakasti hanki, puhelimenikin taisi täyttää jo kuusi vuotta.

heinä- ja elokuussa olen...

Tehnyt paljon töitä. Hymyillyt, laskenut juomaa lasiin ja kertonut samat asiat ties monennetta kertaa.

Viettänyt yhteensä 13 päivää leireillä, ja puhunut viroa pienten partiolaisten kanssa.

Alottanut monta käsityötä, olen kuitenkin liian laiska kuvaamaan niitä kaikkia.

Dyykannut lasitölkkejä lasinkeräyspisteestä; monta Riihimäki- ja Ilvestölkkiä.

Ihmetellyt Saarenmaan ihmeitä ja joka puolella kuuluvaa suomea.

Ajanut paljon autoa, ja pysähtynyt sadan kilometrin matkalla kolme kertaa.

Nähnyt iloisia ystäviä, yksi tuli Suomeen Australiasta.

Nauttinut kesästä ja rakastanut elämää.

Kruunuvuorella

Hylätyt huvilat, hiljainen metsä, tyyni metsälampi lumpeineen. Sileät rantakalliot, näköyhteys Helsingin kantakaupunkiin ja ajatus siitä, millaista kesäelämää täällä on vietetty vuosikymmeniä sitten.

Ajatuksia herättävä paikka, jossa kannattaa käydä vielä tänä kesänä, ennen kuin naapuriin aletaan rakentaa uutta asuinaluetta.Lisätietoa esimerkiksi täältä.

vanhat langat, uudet työt

Kolmen päivän loma hektisen työrupeaman jälkeen on ollut tehokas: työt ovat unohtuneet, kavereita on käynyt kylässä, käytiin puistofestareilla ja poimimassa mansikoita ja eilen pitkällä pyöräretkellä. Olen myös aloittanut liudan uusia käsitöitä.

En ole pariin vuoteen ostanut lankaa kovinkaan paljon, sillä varastoissa on jo valmiiksi vaikka mitä, jotka olisi hyvä käyttää ennen uusia ostoksia. Tätä KyJy-projektiakaan varten en aio ostaa yhtään lankaa, vaan selvitä vanhoilla. Jos ja kun saan kaikki jutut valmiiksi, on lankavarastoon tullut paljon tyhjää tilaa. Mutta nyt niihin aloituksiin, tässä numerot 2-7.

Neljä vuotta sitten värjäilin lankoja kasviväreillä, ja yksi vyyhti 7 veljestä muuttui koivunlehtien avulla keltaiseksi. Nyt teen langasta hieman muokatut Petäjä-sukat.

Tein toukokuussa 2008 Shetland Triangle-huivin ylioppilasjuhliini, mutta langasta jäi yli puolet jäljelle. Hyvä niin, sillä huivi katosi pari vuotta sitten, ja nyt aion tehdä uuden huivin samalla mallilla.

Novita Aino oli myynnissä joskus silloin kun aloitin neulomisen, eli 2006-2007 paikkeilla. Tein langasta vaikka mitä, se on niin pehmeää ja täyttä villaa, muttei kuitenkaan huovu. Lankahyllyssäni on vielä pari kerää Ainoa, ja harmaasta tulee lapaset keltaisen talvitakkini kaveriksi.

Virossa tulee käytyä aika usein, ja aika usein tuliaisena on myös lankaa. Tämän hahtuvan ostin pari vuotta sitten ja nyt siitä tulee huovutettu istuinalusta.

Reilu pari vuotta sitten voitin blogiarvonnassa kaksi vyyhtiä ihanaa Naturwollea, joista toisesta tulikin pian kauluri. Sama kohtalo on myös toisella vyyhdillä, siitä tulee kauluri veljentytölle.

Äiti toivoo pitkiä sukkia, ja sellaiset hän saa sinisävyisistä sukkalangoista. Tämäkin kerä on ostettu monta vuotta sitten, veikkaisin vuotta 2007.

Nyt lähden taas pariksi päiväksi töihin, ja sen jälkeen onkin taas odotettavissa kässäkerho kavereiden kanssa.

juhannnusmuistoja

Juhannus oli ihanan pitkä. Se alkoi jo torstaina kolmen hengen voimin, rauhassa hiljaisella mökillä. Syötiin ja saunottiin, pelattiin korttia ja ihailtiin pellolle noussutta usvaa.

Juhannusaattona käväistiin Forssassa, torilta saatiin porkkanoita ja jäätelöä. Ajeltiin takaisin ja  ensimmäiset juhannusvieraat olivatkin jo saapuneet. Oli jännittäviä pelejä, herkullista ruokaa, kassillinen Doris-keksejä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Muun muassa.

Juhannuspäivänä lähdettiin koko porukalla ajelemaan Somerolle ja Torronsuon kansallispuistoon. Käveltiin lyhyt puolentoista kilometrin lenkki, mutta pääsi siinäkin ihan hyvin suotunnelmiin. Tuoksu oli yksi maailman parhaista ja tupasvillat täplittivät maiseman hauskaksi. Aloin haaveilla pidemmästä suoretkestä.

Juhannuksena myös neulottiin monen hengen voimin. Sain valmiiksi paksut lapaset, jotka palauttivat viimein kadonneen neulomisintoni. Aloitin samantien sukat veljentyttärelle, ja ne etenivätkin pitkälle Menolippu-pelin ohessa. Sukista tuli ensimmäinen KyJy-työ.

 lanka Debbie Bliss Donegal Aran Tweed, puikot 5mm

lanka Novita 7 veljestä, puikot 3,5mm

Juhannus jatkui sunnuntai-iltaan saakka, jolloin lähdettiin sitten ajamaan kotia kohti. Juhannuksen jälkeenkin on tapahtunut jo vaikka mitä. Tänään tehtiin ihan huippu kesäretki, mutta siitä lisää joskus myöhemmin :)